Nimi: |
Myrskysielu |
Arvo: |
Soturi |
Ikä: |
84 kuuta |
Tuleva arvo: |
Johtaja |
Kansa: |
Myrskyvaahtera |
Haave: |
Olla hyödyksi kansalleen ja ansaita kansatovereidensa arvostus |
Sukupuoli: |
Kolli |
Kumppani: |
Unipuro |
Korkeus: |
Keskikokoinen |
Roolija: |
Nuge |
Ulkonäön koristeet: |
Kaarnapanssari |
Kerätyt esineet: |
Kaarnapanssari, jäniksen talja + Rakkauden kaipuu |
Maine: Tyyni ja uskollinen työntekijä
Mestari: Hiekkapyörre Oppilaat: Punatiikeri, Varjolumous, Mehiläisväre Ystävät: Tuikkusilmä, Hallapentu, Hiekkapyörre, Kastehelmi, Punatiikeri, Oravanloikka, Hyasinttikatse, Pikkupyy, Vatukkamyrsky, Viherloimu, Raadelmatähti, Usvapolku, Hiirenpolku, Hiekkapuro, Hallauni, Helmenapila, Orapihlajakynsi Paras ystävä & kumppani: Unipuro Muut kansat: Mustesydän, Clover Viholliset: - Muut kansat: - Level 1 - NPC-hahmo perheeseen
Level 2 - Ilmainen osto kaupasta
Level 3 - Onnenapila
Level 4 - Toive
|
|
Luonne & Ulkonäkö:
Myrskysielu on tyynenä ja luotettavana tunnettu työntekijä, joka puskee itsensä saamaan asioita tehtyä joka päivä. Hänen ulkokuorensa on varhaisen aikuistumisen myötä rakennettu kestämään stressiä ja murheita, joita kolli ei melkein koskaan jaa kenenkään kuin kaikista rakkaimpiensa kanssa. Soturi tahtoo toimia kansansa tukipilarina, horjumattomana, ja eräänlainen ylpeys puskee häntä itseään ylläpitämään näitä vaatimuksia. Ulkokuorensa alla kuitenkin Myrskysielulla on tapana kerätä sisäänsä joka pienimmänkin stressinaiheen, ja väännellä asiaa paljon pidempään kuin sitä pitäisi. Kolli on yliajattelevaa ja itsekriittistä tyyppiä, ja vaikka hän tekeekin parhaansa olla rauhallinen ja vakuuttava hahmo toveriensa elämässä, usein soturin pää on täynnä epävarmuuksia ja huolia. Iän ja opastuksen mukana hän on hitaasti alkanut kehittää sielustaan enemmän ulkokuortaan kuvastavaa, mutta hänen vilkas mielensä tuskin koskaan tulee sallimaan täydellisen mielenrauhan.
Kollin suurimpia vahvuuksia on hänen älykkyytensä ja kykynsä mukautua mitä yllättävimpiin tilanteisiin. Myrskysielu toimii hyvin paineen alla, ja pystyy laatimaan nopeasti suunnitelmia kesken toiminnankin. Useasti mitä enemmän soturia painaa, sitä viileän analyyttisemmin hän kykeneekin toimia. Hänen motiivinsa ovat aina kansansa hyvinvoinnin merkeissä, ja entisenä melko ulkopuolisena hahmona kolli edelleen tiedostamattaankin pyrkii todistamaan kykyjään ja omistautumistaan sekä kansalleen että kansantovereilleen. Johtajahahmona Myrskysielu edistäisi aina ensin omaa kansaansa, eikä luultavammin olisi koskaan liiallisen lämminhenkinen ulkopuolisia kohtaan, mutta pyrkisi aina olemaan oikeudenmukainen sekä luotettava. Kuitenkin kollin epäilykset omasta arvostaan ja kyvyistään lamauttavat hänet edes toivomasta itselleen korkeampia asemia.
Sosiaaliset tilanteet ja ylipäätään toisten henkilöiden kanssa asiointi ovat aina olleet Myrskysielulle kovin hankalia ja jäykkiä. Pienenä hän ei saanut paljoa kokemusta tavallisesta kanssakäymisestä toisen kanssa, ja oikeastaan vasta myöhään oppilasiässään alkoi kehittämään sosiaalisia taitojaan. Kolli siis on vieläkin hieman kiusallinen ja kömpelö, hyvin itsetietoinenkin asian suhteen, mutta ajan myötä on kohentunut. Myrskysielu ei yleensä ilmaise omia mielipiteitään ilman että häneltä niitä kysytään, ja silloinkin soturin vähäpuheisuus tai asian viileä kiteytys saattaa lannistaa joitain hänen seuralaisiaan tai puhekumppaneitaan. Kolli ei vain ole tottunut siihen, että hänen mielipiteellään olisi niinkään paljon merkitystä, ja ennemmin hän on keskittynyt olemaan hyödyllinen työntekijä kuin lämminhenkinen seuralainen.
Tunteellisesti kolli ei olekaan täysin ja kaikinpuolin kehittynyt, koska hänen nuoruutensa meni Myrskysielun surressa siskonsa kuolemaa, vammansa ylipääsemisellä, sekä kasvamalla hänen mielisairaan emonsa huolenpitäjäksi. Soturi ei oikein koskaan saanut olla itse haavoittuvainen tai pystynyt hakemaan lohtua kun hän oli kärsimässä, joten aikuisiässään hän useasti ei vieläkään osaa pyytää apua tai näyttää tuota haavoittuvaista puolta itsestään. Kuitenkin Myrskysielun suurimpia motivoivia tunteita on uskollisuus, jota hän tuntee sekä kansaansa että perhettään kohtaan hyvin syvästi. Kolli rakastaa koko olemuksellaan, ja vaikka tämän ilmaisu sanoin onkin vielä hieman jäykkää, ei soturi koskaan epäröisi antaa vaikka henkeään rakkaidensa vuoksi.
Myrskysielu on keskikokoinen kolli, jonka rinta on leveähkö. Hänen turkkinsa on melko pitkää ja kihartunutta, melkein aina hieman takkuista. Väritykseltään karvoitus on lumenvalkoinen harmaanruskeilla kohdilla. Kollin häntä, korvat sekä leuan alta silmien alle kaareva U:n muotoinen kuvio ovat tätä sävyä. Myrskysielun otsassakin on muutama haalea juova. Soturin korvat ovat suipot ja tupsupäiset, lepakkomaiset. Hän omaa pitkät ja vaaleat viikset, vaaleanpunaisen kirsun ja läpinäkuultavat kynnet. Kollin silmät ovat suuret ja pyöreät, oikeanpuoleinen ollen meripihkankeltainen ja toinen vaaleansininen. Myrskysielu omaa lapaluidensa alla kolme pitkää ja haaleanväristä arpea, ja Verikuun sodasta sai vasempaan kylkeensä ohuen mutta pitkän arven, sekä muutaman pienemmän viillon eturaajoihinsa ja kasvoihinsa.
Kollin suurimpia vahvuuksia on hänen älykkyytensä ja kykynsä mukautua mitä yllättävimpiin tilanteisiin. Myrskysielu toimii hyvin paineen alla, ja pystyy laatimaan nopeasti suunnitelmia kesken toiminnankin. Useasti mitä enemmän soturia painaa, sitä viileän analyyttisemmin hän kykeneekin toimia. Hänen motiivinsa ovat aina kansansa hyvinvoinnin merkeissä, ja entisenä melko ulkopuolisena hahmona kolli edelleen tiedostamattaankin pyrkii todistamaan kykyjään ja omistautumistaan sekä kansalleen että kansantovereilleen. Johtajahahmona Myrskysielu edistäisi aina ensin omaa kansaansa, eikä luultavammin olisi koskaan liiallisen lämminhenkinen ulkopuolisia kohtaan, mutta pyrkisi aina olemaan oikeudenmukainen sekä luotettava. Kuitenkin kollin epäilykset omasta arvostaan ja kyvyistään lamauttavat hänet edes toivomasta itselleen korkeampia asemia.
Sosiaaliset tilanteet ja ylipäätään toisten henkilöiden kanssa asiointi ovat aina olleet Myrskysielulle kovin hankalia ja jäykkiä. Pienenä hän ei saanut paljoa kokemusta tavallisesta kanssakäymisestä toisen kanssa, ja oikeastaan vasta myöhään oppilasiässään alkoi kehittämään sosiaalisia taitojaan. Kolli siis on vieläkin hieman kiusallinen ja kömpelö, hyvin itsetietoinenkin asian suhteen, mutta ajan myötä on kohentunut. Myrskysielu ei yleensä ilmaise omia mielipiteitään ilman että häneltä niitä kysytään, ja silloinkin soturin vähäpuheisuus tai asian viileä kiteytys saattaa lannistaa joitain hänen seuralaisiaan tai puhekumppaneitaan. Kolli ei vain ole tottunut siihen, että hänen mielipiteellään olisi niinkään paljon merkitystä, ja ennemmin hän on keskittynyt olemaan hyödyllinen työntekijä kuin lämminhenkinen seuralainen.
Tunteellisesti kolli ei olekaan täysin ja kaikinpuolin kehittynyt, koska hänen nuoruutensa meni Myrskysielun surressa siskonsa kuolemaa, vammansa ylipääsemisellä, sekä kasvamalla hänen mielisairaan emonsa huolenpitäjäksi. Soturi ei oikein koskaan saanut olla itse haavoittuvainen tai pystynyt hakemaan lohtua kun hän oli kärsimässä, joten aikuisiässään hän useasti ei vieläkään osaa pyytää apua tai näyttää tuota haavoittuvaista puolta itsestään. Kuitenkin Myrskysielun suurimpia motivoivia tunteita on uskollisuus, jota hän tuntee sekä kansaansa että perhettään kohtaan hyvin syvästi. Kolli rakastaa koko olemuksellaan, ja vaikka tämän ilmaisu sanoin onkin vielä hieman jäykkää, ei soturi koskaan epäröisi antaa vaikka henkeään rakkaidensa vuoksi.
Myrskysielu on keskikokoinen kolli, jonka rinta on leveähkö. Hänen turkkinsa on melko pitkää ja kihartunutta, melkein aina hieman takkuista. Väritykseltään karvoitus on lumenvalkoinen harmaanruskeilla kohdilla. Kollin häntä, korvat sekä leuan alta silmien alle kaareva U:n muotoinen kuvio ovat tätä sävyä. Myrskysielun otsassakin on muutama haalea juova. Soturin korvat ovat suipot ja tupsupäiset, lepakkomaiset. Hän omaa pitkät ja vaaleat viikset, vaaleanpunaisen kirsun ja läpinäkuultavat kynnet. Kollin silmät ovat suuret ja pyöreät, oikeanpuoleinen ollen meripihkankeltainen ja toinen vaaleansininen. Myrskysielu omaa lapaluidensa alla kolme pitkää ja haaleanväristä arpea, ja Verikuun sodasta sai vasempaan kylkeensä ohuen mutta pitkän arven, sekä muutaman pienemmän viillon eturaajoihinsa ja kasvoihinsa.
Menneisyys & Perhe:
Vanhemmat: Tuikkusilmä & Clover
Sisko: Hallapentu
Puolisisko: (Clover & Nila) Mustesydän
Kumppani: Unipuro
Pennut: Hallauni, Hiekkapuro ja Helmenapila
Myrskysielu syntyi hyvin pieneen pentueeseen, joka koostui vain kahdesta pennusta; hänestä ja hänen siskostaan Hallapennusta. Heidän emonsa Tuikkusilmä oli epätavallisen vanha emoksi, joten nämä kaksi olisivat hänen viimeinen tilaisuutensa saada jälkeläisiä. Naaras oli kuten Myrskypennun sisko, syvänruskea ja raidallinen, Hallapentu peri jopa hänen kirkkaan vihreät silmänsä. Myrskypentu taas ei ollut mitenkään emonsa tai sisarensa näköinen, vaan oli tullut isäänsä, mutta pikkupentuna tuo tuskin häntä häiritsi. Myrskyklaanilla oli kuitenkin epäilynsä pentujen alkuperästä, ja eivät ne perättömiä olleetkaan, kuten myöhemmin paljastui. Heidän isänsä oli ollut kulkukissa nimeltä Clover, joka oli parin päivän ajan madellut klaanien reviirien läpi, myöhemmin ajettu pois eikä hänestä kuultu uudestaan.
Noin 2 kuun ikäisenä, Myrskypentu menetti siskonsa ja parhaan ystävänsä Hallapennun. Ilman mitään varoitusta, haukka syöksyi taivaalta, napaten kynsiinsä noin rotan kokoiset pennut maasta, retuuttaen ne ilmaan. Mitään ei ollut siinä vaiheessa pennuille enää tehtävissä, mutta Myrskypennun ja Hallapennun onneksi haukka ei ollut vielä täysikokoinen, ja pystyi kantamaan vain niin paljon. Myrskysielu lipsahti sen kynsistä, mutta haukka onnistui viemään Hallapennun. Myrskypentu olisi kuollut aivan varmasti tuosta pudotuksesta, jos ei eräs soturi olisi juossut haukan perään ja saanut koppia putoavasta pennusta.
Musertuneena tyttärensä menetyksestä, Tuikkusilmästä tuli erittäin suojelevainen viimeisestä pennustaan. Mutta hän oli kuitenkin jo vanha (jo siinä iässä, jossa useat siirtyisivät jo klaaninvanhimpien pariin), joten Myrskypentu kasvoi rooliinsa emonsa huolenpitäjänä. Nuorempana varsinkin kolli olisi kaivannut siskonsa menetyksen kanssa henkistä tukea, mutta Tuikkusilmän mielensairauden pahentuessa Myrskypennun tuli kohdata traumat yksinään. Myöskään se, että hänen emonsa ei uskonut Hallapennun kuolleen, vaan edelleen näki tuota ja puhui pennulleen, ei auttanut murskattua kollia.
Myrskypennun haukalta saamat syvät arvet hänen lavoillaan pakottivat nuoren kollin saamaan oppilasnimensä vasta seitsemänkuisena, mistä silloin itsensä yksinäiseltä turhakkeelta kokeva kolli ei ollut mielissään. Hän tuntui jäävän täysin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi klaanissaan, päivänsä viettäen joko vammaansa kuntouttamassa, emonsa perään katsomisessa tai seuraten sivusta entisten pesätovereidensa kehitystä soturikoulutuksissaan. Myrskypentu ei koskaan ollut kaikista lämpimin tai sosiaalisesti taitavin kolli, mikä teki hänen seuraansa haluavien listasta erittäin lyhyen.
Kuitenkin lopulta nousten oppilaaksi ja saatuaan mestarikseen Hiekkapyörteen, Myrskytassun itsevarmuus alkoi hiljalleen nousta. Hän tunsi olonsa hyödylliseksi, ja paiski tehtäviensä parissa uupumattomasti, jotta voisi kuitenkin 12 kuun iässä ansaita soturinimensä, vaikka olikin jäljessä.
Oppilasikänsä nuorina kuina, Myrskytassu tutustui mestarinsa pentuihin, silloiseen Unipentuun ja Aavikkopentuun. Kolli ystävystyi heti pirteänoloiseen ja leikkimieliseen naaraaseen, joka oli hänen eteensä pöllähtänyt kuonolleen, mutta yrittäen jollakin tapaa vastata leikkiin, naaraspennun veli Aavikkopentu pilkkasi hänen erakkovertaan. Myrskytassu loukkaantui tästä, tullen jo ennen menneessään halveksutuksi klaanittoman isänsä takia. Unipentu kuitenkin piti kollin puolia veljeltään, mutta riidan päätteeksi karkasi leiristä rauhoittuakseen omissa oloissaan. Tämän sisko, Punapentu, oli tätä seurannut Hopeajoelle ja päätyikin vanhingossa tippumaan jokeen, josta Unipentu tämän nosti pinnan ylle ja piti itsensä sekä siskonsa elossa.
Hiekkapyörteen johdolla, Myrskytassu ja hänen mestarinsa ehtivät ajoissa auttamaan nuoret naaraat pois joesta, joka oli kuitenkin ehtinyt tehdä vahinkonsa Punapennulle.
Hiekkapyörre sai pentunsa hengen kulkemaan, ja sitten nelikko palasivat leiriin, jossa Hiekkapyörre jäi Punapennu luokse parantajanpesälle ja Myrskytassu yhdessä Usvapennun kanssa naaraan emon, Kastehelmen luokse selittämään tapahtumat. Myrskytassu uskoi omasta mielestään selostavansa tapahtuneet realistisesti ja neutraalisti, mutta epäonnistui eikä lainkaan huomannut jättävänsä Unipennun kannan ilman tukea lainkaan. Kollin väli hänen uuteen ystäväänsä kylmeni hetkellisesti.
Ennen Verikuun sotaa, 12 kuun iässä, Myrskysielu sai soturinimensä. Kolli oli tehnyt kovasti töitä nimen ansaitakseen, mutta kahden tyrannin johdolla koko uudelleennimetty Vaahteraklaani kärsi. Hän kuitenkin sai heti nimitysten ohessa myös ensimmäisen oppilaansa, oman entisen mestarinsa Hiekkapyörteen pennun, Punatassun. Tämä sai Myrskysielun tuntemaan ylpeäksi, viimein tuntien olevansa osa klaaniaan, josta välitti niin paljon.
Vastanimetty soturi, yhdessä monen muun Vaahteraklaanin joukoista, lähtivät punaisen kuun kokoontumiselle, jossa puhkesi suuri Verikuun sota. Myrskysielu sai sodasta vasempaan kylkeensä ohuen mutta pitkän arven, sekä muutaman pienemmän arven eturaajoihinsa ja kasvoihinsa. Sodan päätteeksi Vaahteraklaani vapautui Varjojentähden ja Pakkasnaurun vallan alta, ja uusiksi johtajiksi nousivat Kipinäntähti sekä Hiekkapyörre, josta Myrskysielu oli erittäin ylpeä.
Klaanien tehdessä matka Kuulammelle, jotta uusille reviireille voitaisiin siirtyä profetian ohjeistuksen mukaan, Myrskysielu ja Unitassu paikkasivat välinsä ja tuntuivat oikeastaan kasvavan vielä läheisimmiksi. Kolli tuolloin naaraan vieressä istuessaan, Unitassu hänen laukansa alle painautuneena, tajusi kehittäneensä syvempi tunteita parasta ystäväänsä kohtaan. Tuo tunne sekä pelotti, että teki Myrskysielusta voimakkaamman.
Klaanien reviireille muuton aikana Myrskysielu törmäsi puolisiskoonsa Mustesydämeen. Kolli oli tuohon asti uskonut Tuikkusilmän ja Cloverin olevan hänen ainoat elossa olevat perheenjäsenet, joten naaraan tapaaminen sai hänet eräällä tapaa iloiseksi, vaikka tuo olikin Hallaklaanista ja jatke vihaamastaan Cloverista. Mustesydän kertoi puoliveljelleen enemmän siitä, minkälainen kissa heidän isänsä oli, mikä hämmensi Myrskysielun sisälle juurrettua inhoa tuota kohtaan. Katsoen asiaa nyt toisesta näkökulmasta, eikä yksin emonsa katkerasta, soturi ei enää tiedä voiko sanoa vihaavansa Cloveria, vaikkei koskaan tuota isäkseen mieltäisikään.
Jonkin aikaa sen jälkeen, kun klaanit olivat asettuneet uusille reviireilleen nyt kansoina ja täysin uusin tavoin, Myrskysielun emon vointi alkoi pahentua nopeasti. Soturi sai haettua tukea Viherloimulta sekä läheiseltä ystävältään Unipurolta, ja päätti Tuikkusilmän ansaitsevan rauhallisen kuoleman parantajan avustamana. Hyasinttikatse auttoi Myrskysielun emon matkalleen Kaikuun, ja vaikka viimeisen perheenjäsenen menehtyminen hänen kansassaan olikin kova isku soturille, hän myös alkoi selvemmin nähdä ettei jäisikään niin yksinäiseksi kuin oli pelännyt. Viherloimun viisaukset mielessään ja Unipuro vierellään, Myrskysielu alkoi löytämään itsestään enemmän rauhallisen ja vakaamman puolen.
Ennen siirtoa väliaikaisesti tuntemattomaan:
- Clover lähti Taivaanliekkien kansasta, haluten palata entiseen elämäänsä takaisin. Hän sai samalla kokoontumisessa aiemmin tutustuneensa Mustesydämen, sekä Myrskysielun pentuineen houkuteltua mukaansa. Clover elelee nyt kaksijalkalassa pentujensa ja lastenlastensa kanssa.
Sisko: Hallapentu
Puolisisko: (Clover & Nila) Mustesydän
Kumppani: Unipuro
Pennut: Hallauni, Hiekkapuro ja Helmenapila
Myrskysielu syntyi hyvin pieneen pentueeseen, joka koostui vain kahdesta pennusta; hänestä ja hänen siskostaan Hallapennusta. Heidän emonsa Tuikkusilmä oli epätavallisen vanha emoksi, joten nämä kaksi olisivat hänen viimeinen tilaisuutensa saada jälkeläisiä. Naaras oli kuten Myrskypennun sisko, syvänruskea ja raidallinen, Hallapentu peri jopa hänen kirkkaan vihreät silmänsä. Myrskypentu taas ei ollut mitenkään emonsa tai sisarensa näköinen, vaan oli tullut isäänsä, mutta pikkupentuna tuo tuskin häntä häiritsi. Myrskyklaanilla oli kuitenkin epäilynsä pentujen alkuperästä, ja eivät ne perättömiä olleetkaan, kuten myöhemmin paljastui. Heidän isänsä oli ollut kulkukissa nimeltä Clover, joka oli parin päivän ajan madellut klaanien reviirien läpi, myöhemmin ajettu pois eikä hänestä kuultu uudestaan.
Noin 2 kuun ikäisenä, Myrskypentu menetti siskonsa ja parhaan ystävänsä Hallapennun. Ilman mitään varoitusta, haukka syöksyi taivaalta, napaten kynsiinsä noin rotan kokoiset pennut maasta, retuuttaen ne ilmaan. Mitään ei ollut siinä vaiheessa pennuille enää tehtävissä, mutta Myrskypennun ja Hallapennun onneksi haukka ei ollut vielä täysikokoinen, ja pystyi kantamaan vain niin paljon. Myrskysielu lipsahti sen kynsistä, mutta haukka onnistui viemään Hallapennun. Myrskypentu olisi kuollut aivan varmasti tuosta pudotuksesta, jos ei eräs soturi olisi juossut haukan perään ja saanut koppia putoavasta pennusta.
Musertuneena tyttärensä menetyksestä, Tuikkusilmästä tuli erittäin suojelevainen viimeisestä pennustaan. Mutta hän oli kuitenkin jo vanha (jo siinä iässä, jossa useat siirtyisivät jo klaaninvanhimpien pariin), joten Myrskypentu kasvoi rooliinsa emonsa huolenpitäjänä. Nuorempana varsinkin kolli olisi kaivannut siskonsa menetyksen kanssa henkistä tukea, mutta Tuikkusilmän mielensairauden pahentuessa Myrskypennun tuli kohdata traumat yksinään. Myöskään se, että hänen emonsa ei uskonut Hallapennun kuolleen, vaan edelleen näki tuota ja puhui pennulleen, ei auttanut murskattua kollia.
Myrskypennun haukalta saamat syvät arvet hänen lavoillaan pakottivat nuoren kollin saamaan oppilasnimensä vasta seitsemänkuisena, mistä silloin itsensä yksinäiseltä turhakkeelta kokeva kolli ei ollut mielissään. Hän tuntui jäävän täysin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi klaanissaan, päivänsä viettäen joko vammaansa kuntouttamassa, emonsa perään katsomisessa tai seuraten sivusta entisten pesätovereidensa kehitystä soturikoulutuksissaan. Myrskypentu ei koskaan ollut kaikista lämpimin tai sosiaalisesti taitavin kolli, mikä teki hänen seuraansa haluavien listasta erittäin lyhyen.
Kuitenkin lopulta nousten oppilaaksi ja saatuaan mestarikseen Hiekkapyörteen, Myrskytassun itsevarmuus alkoi hiljalleen nousta. Hän tunsi olonsa hyödylliseksi, ja paiski tehtäviensä parissa uupumattomasti, jotta voisi kuitenkin 12 kuun iässä ansaita soturinimensä, vaikka olikin jäljessä.
Oppilasikänsä nuorina kuina, Myrskytassu tutustui mestarinsa pentuihin, silloiseen Unipentuun ja Aavikkopentuun. Kolli ystävystyi heti pirteänoloiseen ja leikkimieliseen naaraaseen, joka oli hänen eteensä pöllähtänyt kuonolleen, mutta yrittäen jollakin tapaa vastata leikkiin, naaraspennun veli Aavikkopentu pilkkasi hänen erakkovertaan. Myrskytassu loukkaantui tästä, tullen jo ennen menneessään halveksutuksi klaanittoman isänsä takia. Unipentu kuitenkin piti kollin puolia veljeltään, mutta riidan päätteeksi karkasi leiristä rauhoittuakseen omissa oloissaan. Tämän sisko, Punapentu, oli tätä seurannut Hopeajoelle ja päätyikin vanhingossa tippumaan jokeen, josta Unipentu tämän nosti pinnan ylle ja piti itsensä sekä siskonsa elossa.
Hiekkapyörteen johdolla, Myrskytassu ja hänen mestarinsa ehtivät ajoissa auttamaan nuoret naaraat pois joesta, joka oli kuitenkin ehtinyt tehdä vahinkonsa Punapennulle.
Hiekkapyörre sai pentunsa hengen kulkemaan, ja sitten nelikko palasivat leiriin, jossa Hiekkapyörre jäi Punapennu luokse parantajanpesälle ja Myrskytassu yhdessä Usvapennun kanssa naaraan emon, Kastehelmen luokse selittämään tapahtumat. Myrskytassu uskoi omasta mielestään selostavansa tapahtuneet realistisesti ja neutraalisti, mutta epäonnistui eikä lainkaan huomannut jättävänsä Unipennun kannan ilman tukea lainkaan. Kollin väli hänen uuteen ystäväänsä kylmeni hetkellisesti.
Ennen Verikuun sotaa, 12 kuun iässä, Myrskysielu sai soturinimensä. Kolli oli tehnyt kovasti töitä nimen ansaitakseen, mutta kahden tyrannin johdolla koko uudelleennimetty Vaahteraklaani kärsi. Hän kuitenkin sai heti nimitysten ohessa myös ensimmäisen oppilaansa, oman entisen mestarinsa Hiekkapyörteen pennun, Punatassun. Tämä sai Myrskysielun tuntemaan ylpeäksi, viimein tuntien olevansa osa klaaniaan, josta välitti niin paljon.
Vastanimetty soturi, yhdessä monen muun Vaahteraklaanin joukoista, lähtivät punaisen kuun kokoontumiselle, jossa puhkesi suuri Verikuun sota. Myrskysielu sai sodasta vasempaan kylkeensä ohuen mutta pitkän arven, sekä muutaman pienemmän arven eturaajoihinsa ja kasvoihinsa. Sodan päätteeksi Vaahteraklaani vapautui Varjojentähden ja Pakkasnaurun vallan alta, ja uusiksi johtajiksi nousivat Kipinäntähti sekä Hiekkapyörre, josta Myrskysielu oli erittäin ylpeä.
Klaanien tehdessä matka Kuulammelle, jotta uusille reviireille voitaisiin siirtyä profetian ohjeistuksen mukaan, Myrskysielu ja Unitassu paikkasivat välinsä ja tuntuivat oikeastaan kasvavan vielä läheisimmiksi. Kolli tuolloin naaraan vieressä istuessaan, Unitassu hänen laukansa alle painautuneena, tajusi kehittäneensä syvempi tunteita parasta ystäväänsä kohtaan. Tuo tunne sekä pelotti, että teki Myrskysielusta voimakkaamman.
Klaanien reviireille muuton aikana Myrskysielu törmäsi puolisiskoonsa Mustesydämeen. Kolli oli tuohon asti uskonut Tuikkusilmän ja Cloverin olevan hänen ainoat elossa olevat perheenjäsenet, joten naaraan tapaaminen sai hänet eräällä tapaa iloiseksi, vaikka tuo olikin Hallaklaanista ja jatke vihaamastaan Cloverista. Mustesydän kertoi puoliveljelleen enemmän siitä, minkälainen kissa heidän isänsä oli, mikä hämmensi Myrskysielun sisälle juurrettua inhoa tuota kohtaan. Katsoen asiaa nyt toisesta näkökulmasta, eikä yksin emonsa katkerasta, soturi ei enää tiedä voiko sanoa vihaavansa Cloveria, vaikkei koskaan tuota isäkseen mieltäisikään.
Jonkin aikaa sen jälkeen, kun klaanit olivat asettuneet uusille reviireilleen nyt kansoina ja täysin uusin tavoin, Myrskysielun emon vointi alkoi pahentua nopeasti. Soturi sai haettua tukea Viherloimulta sekä läheiseltä ystävältään Unipurolta, ja päätti Tuikkusilmän ansaitsevan rauhallisen kuoleman parantajan avustamana. Hyasinttikatse auttoi Myrskysielun emon matkalleen Kaikuun, ja vaikka viimeisen perheenjäsenen menehtyminen hänen kansassaan olikin kova isku soturille, hän myös alkoi selvemmin nähdä ettei jäisikään niin yksinäiseksi kuin oli pelännyt. Viherloimun viisaukset mielessään ja Unipuro vierellään, Myrskysielu alkoi löytämään itsestään enemmän rauhallisen ja vakaamman puolen.
Ennen siirtoa väliaikaisesti tuntemattomaan:
- Clover lähti Taivaanliekkien kansasta, haluten palata entiseen elämäänsä takaisin. Hän sai samalla kokoontumisessa aiemmin tutustuneensa Mustesydämen, sekä Myrskysielun pentuineen houkuteltua mukaansa. Clover elelee nyt kaksijalkalassa pentujensa ja lastenlastensa kanssa.
Muuta
• Myrskysielun emo kärsii skitsofreniasta, joten kolli kasvoi pitäen tuosta huolta, kypsyen varhain.
• Pelkäsi kehittävänsä itsekin sairauden tulevaisuudessa, mutta ei huolistaan kerro muille.
• Nuorempana ei koskaan ajatellut haluavansa itselleen kumppania, enemmän halusi keskittyä kansansa puolesta uurtamiseen, mutta ihastuttuaan Unipuroon alkoi asiaa miettimään uudelleen.
• Myös nuorempana Myrskysielu tunsi itsensä kansastaan ulkopuoliseksi, mutta soturi-ikään mennessään hän oli saanut ystävien avulla yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä itsevarmuutta.
• Läheisimpinä ystävinään pitää kumppaniaan Unipuroa sekä entistä mestariaan Hiekkapyörrettä, jonka hän näkee eräänlaisena isähahmona, sekä ensimmäistä oppilastaa Punatiikeriä, jonka kehitystä seuraa ylpeänä.
• Tapasi Verikuun sotaa seuraavan reviirien muuton aikana puolisiskonsa Mustesydämen, joka kertoi Myrskysielulle enemmän isästään Cloverista. Tämä hämmensi kollin emoltaan oppimia ja kyseenalaistamattomia vihan tunteita kulkukissa-isäänsä kohtaan.
• Viherloimun ja Hiekkapyörteen kuolemat iskivät häneen raskaasti, sillä heistä molemmista oli tullut hänelle eräänlaiset isähahmot.
• Unipuron kuoltua synnyttäessään heidän pentujaan, Myrskysielu omisti loppuelämänsä pentujensa kasvattamiseen ja suojelemiseen. Vanhetessaan hän tuntee samankaltaista isällistä suojelunhimoa Myrskyvaahteraa kohtaan, etenkin kun nyt hän on saanut nähdä suuren osan sen väestä syntyvän ja varttuvan.
Theme song: Beth Crowley - Warrior Remix
Pötkö: Myrskysielu • 84 kuuta • Keskikokoinen kolli, jolla on valkea kihartunut turkki, harmaanruskeita juovia otsassa ja hännässä, eriväriset silmät ja syvät arvet lavoillaan • Tyyni ja uskollinen • Nuge
Luotu: 2019
• Pelkäsi kehittävänsä itsekin sairauden tulevaisuudessa, mutta ei huolistaan kerro muille.
• Nuorempana ei koskaan ajatellut haluavansa itselleen kumppania, enemmän halusi keskittyä kansansa puolesta uurtamiseen, mutta ihastuttuaan Unipuroon alkoi asiaa miettimään uudelleen.
• Myös nuorempana Myrskysielu tunsi itsensä kansastaan ulkopuoliseksi, mutta soturi-ikään mennessään hän oli saanut ystävien avulla yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä itsevarmuutta.
• Läheisimpinä ystävinään pitää kumppaniaan Unipuroa sekä entistä mestariaan Hiekkapyörrettä, jonka hän näkee eräänlaisena isähahmona, sekä ensimmäistä oppilastaa Punatiikeriä, jonka kehitystä seuraa ylpeänä.
• Tapasi Verikuun sotaa seuraavan reviirien muuton aikana puolisiskonsa Mustesydämen, joka kertoi Myrskysielulle enemmän isästään Cloverista. Tämä hämmensi kollin emoltaan oppimia ja kyseenalaistamattomia vihan tunteita kulkukissa-isäänsä kohtaan.
• Viherloimun ja Hiekkapyörteen kuolemat iskivät häneen raskaasti, sillä heistä molemmista oli tullut hänelle eräänlaiset isähahmot.
• Unipuron kuoltua synnyttäessään heidän pentujaan, Myrskysielu omisti loppuelämänsä pentujensa kasvattamiseen ja suojelemiseen. Vanhetessaan hän tuntee samankaltaista isällistä suojelunhimoa Myrskyvaahteraa kohtaan, etenkin kun nyt hän on saanut nähdä suuren osan sen väestä syntyvän ja varttuvan.
Theme song: Beth Crowley - Warrior Remix
Pötkö: Myrskysielu • 84 kuuta • Keskikokoinen kolli, jolla on valkea kihartunut turkki, harmaanruskeita juovia otsassa ja hännässä, eriväriset silmät ja syvät arvet lavoillaan • Tyyni ja uskollinen • Nuge
Luotu: 2019