Lokki
Shima, Lokki, Lokkitassu, Lokkilaulu
Nimi: |
Lokkitassu |
Arvo: |
Parantajaoppilas |
Ikä: |
16 kuuta |
Tuleva arvo: |
Parantaja |
Kansa: |
Myrkkysuo |
Haave: |
Tutustua moneen kulttuuriin, oppia suvustaan sekä maailmasta. Olla koko maailman pitämä ja ihailtu kissa. |
Sukupuoli: |
Kolli |
Vanhemmat: |
Kichigai & Pakkastähti |
Korkeus: |
Korkea & notkea |
Roolija: |
Nuge |
Kerätyt esineet: |
Kauniit sulat ja kivet + Kuolon hammas + Mysteerikissa |
Ulkonäön koristeet: |
- |
Maine: Kummallinen ja hurmaava
Mestari: Kichigai, Azul, Viilto, Kanjoniutu, Kylmätaika Oppilaat: - Ystävät: Kylmätaika Muut kansat: Kichigai, Azul, Viilto, Clover, Taimiorava Viholliset: - Muut kansat: Hyasinttikatse LEVEL 1 - NPC-HAHMO PERHEESEEN
LEVEL 2 - ILMAINEN OSTO KAUPASTA
LEVEL 3 - ONNENAPILA
LEVEL 4 – TOIVE
|
|
Luonne & Ulkonäkö:
Lokista usein saa ensimmäiseksi vaikutelmaksi hieman kummallisen, mutta kultahymyisen ja karismaattisen kollin. Hän on mannerismeiltaan melko teatraalinen ja liioitteleva, ja hän omaa monta tapaa jotka maalaavat hänestä useasti viihdyttävän keskustelukumppanin. Lokki on erittäin peloton ja uhkarohkea, polttavan seikkailunhimoinen, sekä hyvin nopeasti hänestä huomaa impulsiivisuuden. Kolli osaa olla tai esittää erittäin hurmaavaa ja kohteliasta, ja hän on aina kiinnostunut osallistumaan keskusteluun aktiivisena kuuntelijana sekä oppijana. Hän on hyvinkin tiedon- ja kokemuksenjanoinen yksilö, eikä koskaan antaisi tilaisuuden kokea tai oppia jotakin uutta mennä nenänsä ohi; kaikista parhailla käytöstavoillaan hän on silloin, kun hän kokee voivansa saavuttaa jotakin uutta ja mielenkiintoista toiselta, olipa se kuinka suurta tai mitätöntä toisten mielestä.
Lokki ei tykkää ottaa melkeinpä mitään vakavasti, ja mielellään kulkee elämänsä läpi nauraen ja ihmetellen, tutkien. Hänestä ei oikein pysty koskaan tietämään, onko hän vakavissaan vai tekeekö pilaa, mitä kolli pitää itsessään eräänä viehätyspisteenään. Lokilla on tapana erottaa omat tunteensa useammasta tilanteesta ja käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessakin kevytmielisesti ja vilpillisesti. Hän siis erittäin harvoin ja tietoisesti välttää osoittamasta surumielisiä tunteita, joita hän ei todenmukaisesti edes kykene kokemaan. Tästä johtuen Lokin käytös on useasti ristiriidassa tilanteissa, jotka kaipaavat minkäänlaista vakavuutta, mikä on yksi harvoista säröistä kollin täydellisessä kultanaamiossa.
Kaikesta karismastaankin huolimatta, melkein jokainen hänen seurassaan viettävä tulee jossain vaiheessa aistimaan jotakin kummallista tai kaksinaamaista kollissa – hyvästäkin syystä. Kultahymyisen ja suurisilmäisen naamionsa alla Lokki kokee selittämätöntä kylmyyttä ja raivoa. Hän ei kykene tuntemaan surua, pelkästään vihaa. Hänellä ei heru kiinnostusta tai empatiakykyä ketään muuta kuin itseään kohden, josta kokee syvää hämmennystä. Lokki ei osaa selittää itselleen, miksei hän kykene kokemaan tunteita, joita uteliaasti kaivelee toisista, tai miksi hänen seikkailunhimoaan ei tunnu tyydyttämään mikään yhtä paljon oikeassa maailmassa kuin hänen katkonnaisessa mielessään. Kolli on pohjimmiltaan aggressiivisuuteen ja vihamielisyyteen taipuva yksilö, joka piilottelee kaksinaamaisuuttaan hymyllä.
Kuitenkin kuka tahansa lainkaan tarkkaavainen saattaa huomata hänestä tuuliviirin ja takinkääntäjän, ja ilman suurempaa todistusnäytettä näille huomioille silti saamattakin tietää pitämään kollista huomattavasti etäisyyttä. Lokki kokee aiheuttamastaan yksinäisyydestään itsesääliä, eikä osaa syyttää vioistaan kuin kaikkia paitsi itseään. Hän on joissain määrin siis narsistinen yksilö, joka verhoaa inhonsa maailmaa kohtaan sekä hämmennyksensä sisäisetä kylmyydestään teeskentelemällä olevansa todellisesta itsestään täysin vastapäätä. Tämä kuitenkin edelleen syöttää kollin identiteettikriisiä, sillä hän hymyllään on vakuuttanut aika ajoin jopa itsensä olevan tämä karismaattinen seikkailija – ja kun todellisuus iskee ja hän tuntuu tukehtuvan kylmyyteensä, ei hän voi kokea kuin pohjatonta raivoa, jota osaa syyttää vain jokaiseen toiseen kuin peilikuvaansa.
Lokki on siis pitkälti uskotellut itselleen olevansa täydellinen ja maailman olevan ruma. Hän ei koe huolta tai empatiaa toisia yksilöitä kohtaan, vaan näkee heidät vain joko hyödyllisinä tai hyödyttöminä, tylsinä ärsykkeinä. Silti hän kaksinaamaisesti ylläpitää persoonaa, joksi epätoivoisesti haluaa itsensä ja toisten hänet näkevän, vaikka sisimmässään tämä teeskentely vain antaa polttoainetta vihalleen. Kukaan ei näe hänen todellisia tunteitaan kunnes on liian myöhäistä ja kolli purkaa koko sisäisen maailmansa lähimpään kohteeseen.
Lokki on korkea kolli, joka omaa notkeassa kehossaan yllättävän paljon voimaa. Kollin paksun ja keskipitkän turkin seassa kasvaa riikinkukkomaisia sulkia, jotka ovat kullan-, violetin- ja sinisenkirjavia. Sulkia löytyy kollin harjasta, selästä, kasvoista, rinnasta sekä hyvin paksusta ja komeasta hännästä. Pohjaväriltään Lokki on musta, mutta hän omaa kullanruskeat rajaukset silmiensä alla, sekä joka toinen hänen varpaistaan on tätä sävyä. Hän omaa kettumaisen kuonon, tumman punertavan nenän ja kullansävyiset silmät.
Lokki ei tykkää ottaa melkeinpä mitään vakavasti, ja mielellään kulkee elämänsä läpi nauraen ja ihmetellen, tutkien. Hänestä ei oikein pysty koskaan tietämään, onko hän vakavissaan vai tekeekö pilaa, mitä kolli pitää itsessään eräänä viehätyspisteenään. Lokilla on tapana erottaa omat tunteensa useammasta tilanteesta ja käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessakin kevytmielisesti ja vilpillisesti. Hän siis erittäin harvoin ja tietoisesti välttää osoittamasta surumielisiä tunteita, joita hän ei todenmukaisesti edes kykene kokemaan. Tästä johtuen Lokin käytös on useasti ristiriidassa tilanteissa, jotka kaipaavat minkäänlaista vakavuutta, mikä on yksi harvoista säröistä kollin täydellisessä kultanaamiossa.
Kaikesta karismastaankin huolimatta, melkein jokainen hänen seurassaan viettävä tulee jossain vaiheessa aistimaan jotakin kummallista tai kaksinaamaista kollissa – hyvästäkin syystä. Kultahymyisen ja suurisilmäisen naamionsa alla Lokki kokee selittämätöntä kylmyyttä ja raivoa. Hän ei kykene tuntemaan surua, pelkästään vihaa. Hänellä ei heru kiinnostusta tai empatiakykyä ketään muuta kuin itseään kohden, josta kokee syvää hämmennystä. Lokki ei osaa selittää itselleen, miksei hän kykene kokemaan tunteita, joita uteliaasti kaivelee toisista, tai miksi hänen seikkailunhimoaan ei tunnu tyydyttämään mikään yhtä paljon oikeassa maailmassa kuin hänen katkonnaisessa mielessään. Kolli on pohjimmiltaan aggressiivisuuteen ja vihamielisyyteen taipuva yksilö, joka piilottelee kaksinaamaisuuttaan hymyllä.
Kuitenkin kuka tahansa lainkaan tarkkaavainen saattaa huomata hänestä tuuliviirin ja takinkääntäjän, ja ilman suurempaa todistusnäytettä näille huomioille silti saamattakin tietää pitämään kollista huomattavasti etäisyyttä. Lokki kokee aiheuttamastaan yksinäisyydestään itsesääliä, eikä osaa syyttää vioistaan kuin kaikkia paitsi itseään. Hän on joissain määrin siis narsistinen yksilö, joka verhoaa inhonsa maailmaa kohtaan sekä hämmennyksensä sisäisetä kylmyydestään teeskentelemällä olevansa todellisesta itsestään täysin vastapäätä. Tämä kuitenkin edelleen syöttää kollin identiteettikriisiä, sillä hän hymyllään on vakuuttanut aika ajoin jopa itsensä olevan tämä karismaattinen seikkailija – ja kun todellisuus iskee ja hän tuntuu tukehtuvan kylmyyteensä, ei hän voi kokea kuin pohjatonta raivoa, jota osaa syyttää vain jokaiseen toiseen kuin peilikuvaansa.
Lokki on siis pitkälti uskotellut itselleen olevansa täydellinen ja maailman olevan ruma. Hän ei koe huolta tai empatiaa toisia yksilöitä kohtaan, vaan näkee heidät vain joko hyödyllisinä tai hyödyttöminä, tylsinä ärsykkeinä. Silti hän kaksinaamaisesti ylläpitää persoonaa, joksi epätoivoisesti haluaa itsensä ja toisten hänet näkevän, vaikka sisimmässään tämä teeskentely vain antaa polttoainetta vihalleen. Kukaan ei näe hänen todellisia tunteitaan kunnes on liian myöhäistä ja kolli purkaa koko sisäisen maailmansa lähimpään kohteeseen.
Lokki on korkea kolli, joka omaa notkeassa kehossaan yllättävän paljon voimaa. Kollin paksun ja keskipitkän turkin seassa kasvaa riikinkukkomaisia sulkia, jotka ovat kullan-, violetin- ja sinisenkirjavia. Sulkia löytyy kollin harjasta, selästä, kasvoista, rinnasta sekä hyvin paksusta ja komeasta hännästä. Pohjaväriltään Lokki on musta, mutta hän omaa kullanruskeat rajaukset silmiensä alla, sekä joka toinen hänen varpaistaan on tätä sävyä. Hän omaa kettumaisen kuonon, tumman punertavan nenän ja kullansävyiset silmät.
Menneisyys & Perhe:
• Kuuluu Veritähden sukuun
Vanhemmat: Kichigai & Pakkastähti Kasvattiemo: Azul Sisarpuolet: Rikkotähti, Iltahämärä, Sange, Mustakuura, Pakkassäde, Kärsimyksenkuu, Karmanvirne, Tuskatiikeri, Rosmariinitomu Isovanhemmat: Veritähti & Jäätähti Sedät & Tädit: Viiltokynsi, Myrskynraivo, Sivalluksenkynsi, Aallonusva, Lupauksentassu, Lumisusi |
Syntyi Imperiumin orjan Kichigain ja tämän mestarin salapentuna. Kichigai antoi yksittäisen pentunsa helposti manipuloivansa entisen kotikisun, Azulin, huostaan, pitääkseen poikansa piilossa Imperiumilta. Azul toimi Shiman kasvattiemona, mutta kolli silti sai tavata emoaan tämän useasti tullen häntä tapaamaan ja kouluttamaan.
Kichigain kuitenkin kuoltua Kaiun ja Kuolon voimakissojen välisessä sodassa, puolivuotinen Shima otti orjaksi alistaman kasvattiemonsa mukaansa ja lähti erakkona vaeltamaan syvemmälle kansojen reviireille, tyydyttääkseen uteliaisuuttaan sekä seikkailunhimoisuuttaan. Kuolemansa jälkeen Kichigai alkoi ottamaan yhteyttä poikaansa tälle antamansa Kuolon hampaan avulla, yrittäen saada tätä hakemaan kostoa herransa murhannutta Rikkotähteä sekä itsensä tappanutta Hyasinttikatsetta vastaan. Shima päätti pysyä väleissä emoonsa, mutta ei kuitenkaan liikaa antanut naaraan manipuloida itsestään pelinappulaa, edeten polullaan itsenäisesti tahtoen luoda maailmasta omat johtopäätöksensä ennen kuin ottaisi emonsa ohjeet liian vakavasti.
Kuljettuaan Azulin kanssa jonkin aikaa kahden kesken, kaksikko päätyivät Taivaanliekin reviirille, jossa heidät löydettiin ja pysäytettiin kuulusteltavaksi. Shima päätti nimeään kysyttäessä kertoa nimensä olevan Lokki, ja uteliaisuutensa johdattamana päätti liittyä Azulin kanssa kansaan. Nimekseen hän sai Lokkitassun, ja osoitettuaan mielenkiintoa kansan yrttitaitoisen, Viillon, työhön hänestä nimitettiin tälle oppilas. Uuden nimensä ja uuden kansansa parissa, Lokkitassu odotti innolla uusia tietoja ja kokemuksia, joita saisi etenkin kansojen kokoontumisesta, johon hänet oli myös kutsuttu mukaan. Tämä olisi hänelle täydellinen tilaisuus tavata Rikkotähden ja Hyasinttikatseen, kaksi emonsa julistamaa vihollistaan, ja luoda näistä omat johtopäätöksensä.
Kauaa ei kestänyt, kunnes Lokkitassu kuitenkin tylsistyi elämäänsä Taivaanliekissä, niin etäällä kaikesta muusta. Hän sai mahdollisuuden oppia Pakkastähden johtamasta Imperiumista sekä hieman muista kansoista lisää täyden kuun kokoontumisessa, tavattuaan kansojen muiden parantajien joukossa mm. Usvajoen Taimioravan, Aurinkotuulen Koivutassun sekä Myrkkysuon Myrkkyliljan. Saatuaan silmäyksen sekä isänsä tappajasta, Rikkotähdestä, että itse legendaarisesta Veritähdestä, hän tiesi ettei hänellä riittäisi kärsivällisyyttä pysyä kansojen sydämestä ja omista juuristaan etäällä. Lokkitassu jatkoi opintojaan yrttitaitoisen oppilaana vielä hetken, ennen kuin otti mukaansa Azulin (nyk. Sinisilmän) ja lähti itse etsimään Imperiumin huhuiltuja jäännöksiä, ja jättäytyi tarkkailemaan sen toimia toistaiseksi etäältä. Lopulta viimeisetkin entisen Imperiumin kissat olivat lähteneet eri suuntiin ja toivo sen elvytykseen oli hylätty.
Kichigain kuitenkin kuoltua Kaiun ja Kuolon voimakissojen välisessä sodassa, puolivuotinen Shima otti orjaksi alistaman kasvattiemonsa mukaansa ja lähti erakkona vaeltamaan syvemmälle kansojen reviireille, tyydyttääkseen uteliaisuuttaan sekä seikkailunhimoisuuttaan. Kuolemansa jälkeen Kichigai alkoi ottamaan yhteyttä poikaansa tälle antamansa Kuolon hampaan avulla, yrittäen saada tätä hakemaan kostoa herransa murhannutta Rikkotähteä sekä itsensä tappanutta Hyasinttikatsetta vastaan. Shima päätti pysyä väleissä emoonsa, mutta ei kuitenkaan liikaa antanut naaraan manipuloida itsestään pelinappulaa, edeten polullaan itsenäisesti tahtoen luoda maailmasta omat johtopäätöksensä ennen kuin ottaisi emonsa ohjeet liian vakavasti.
Kuljettuaan Azulin kanssa jonkin aikaa kahden kesken, kaksikko päätyivät Taivaanliekin reviirille, jossa heidät löydettiin ja pysäytettiin kuulusteltavaksi. Shima päätti nimeään kysyttäessä kertoa nimensä olevan Lokki, ja uteliaisuutensa johdattamana päätti liittyä Azulin kanssa kansaan. Nimekseen hän sai Lokkitassun, ja osoitettuaan mielenkiintoa kansan yrttitaitoisen, Viillon, työhön hänestä nimitettiin tälle oppilas. Uuden nimensä ja uuden kansansa parissa, Lokkitassu odotti innolla uusia tietoja ja kokemuksia, joita saisi etenkin kansojen kokoontumisesta, johon hänet oli myös kutsuttu mukaan. Tämä olisi hänelle täydellinen tilaisuus tavata Rikkotähden ja Hyasinttikatseen, kaksi emonsa julistamaa vihollistaan, ja luoda näistä omat johtopäätöksensä.
Kauaa ei kestänyt, kunnes Lokkitassu kuitenkin tylsistyi elämäänsä Taivaanliekissä, niin etäällä kaikesta muusta. Hän sai mahdollisuuden oppia Pakkastähden johtamasta Imperiumista sekä hieman muista kansoista lisää täyden kuun kokoontumisessa, tavattuaan kansojen muiden parantajien joukossa mm. Usvajoen Taimioravan, Aurinkotuulen Koivutassun sekä Myrkkysuon Myrkkyliljan. Saatuaan silmäyksen sekä isänsä tappajasta, Rikkotähdestä, että itse legendaarisesta Veritähdestä, hän tiesi ettei hänellä riittäisi kärsivällisyyttä pysyä kansojen sydämestä ja omista juuristaan etäällä. Lokkitassu jatkoi opintojaan yrttitaitoisen oppilaana vielä hetken, ennen kuin otti mukaansa Azulin (nyk. Sinisilmän) ja lähti itse etsimään Imperiumin huhuiltuja jäännöksiä, ja jättäytyi tarkkailemaan sen toimia toistaiseksi etäältä. Lopulta viimeisetkin entisen Imperiumin kissat olivat lähteneet eri suuntiin ja toivo sen elvytykseen oli hylätty.
Muuta
• Shima (島) tarkoittaa japaniksi saarta.
• Notkea ja akrobaattinen liikehdinnällään.
• Hyvin impulsiivinen ja seikkailunhaluinen adrenaliininarkkari.
• Omaa valikoivan muistin, eli voi ajoittain olla erittäin unohtelias, mutta pystyy muistamaan kokonaisia keskusteluita ja yksityiskohtia, joista on kiinnostunut.
• Pitää erittäin hyvää huolta ulkonäöstään, sukii itseään jatkuvasti. Etenkin ylpeä tuuheasta, sulkatäyteisestä hännästään, jota pitää aina korkealla ettei se likaantuisi.
• Inhoaa karvojensa ja sulkiensa kastumista, mutta osaa kuitenkin uida alkeellisesti.
• Ihailee lintuja, eikä pysty syömään niitä. On aina halunnut itsekin olla lintu ja lentää vapaana.
• Lempieläimensä on lokki, jonka mukaan nimesi itsensä. Hän näkee lokeissa paljon symboliikkaa, kuten häikäilemättömän naurun, opportunistisen neuvokkuuden sekä veden yli lentäminen.
• Ei täysin koe itseään kissaksi, ja hänen on vaikea pitää muita kissoja lajitovereinaan.
• Syvä kiinnostus ja taipumus kannibalismiin, eli syö tilaisuudenmukaisesti muita kissoja.
• Rakastaa kaikkea kaunista, kiiltävää ja kummallista, ja keräileekin koruja.
• Tapana esittäytyä toisella nimellä kun häneltä sellaista kysytään.
Theme song: Måneskin – La Paura Del Buio
Pötkö: Lokkitassu • 16 kuuta • Korkea kolli, jonka mustan turkin seassa kasvaa sinertävän, violetin ja kullankirjavia sulkia, omaa suuren sulkatäytteisen hännän ja kullansävyiset silmät • Kummallinen ja hurmaava • Nuge
Luotu: 2022
• Notkea ja akrobaattinen liikehdinnällään.
• Hyvin impulsiivinen ja seikkailunhaluinen adrenaliininarkkari.
• Omaa valikoivan muistin, eli voi ajoittain olla erittäin unohtelias, mutta pystyy muistamaan kokonaisia keskusteluita ja yksityiskohtia, joista on kiinnostunut.
• Pitää erittäin hyvää huolta ulkonäöstään, sukii itseään jatkuvasti. Etenkin ylpeä tuuheasta, sulkatäyteisestä hännästään, jota pitää aina korkealla ettei se likaantuisi.
• Inhoaa karvojensa ja sulkiensa kastumista, mutta osaa kuitenkin uida alkeellisesti.
• Ihailee lintuja, eikä pysty syömään niitä. On aina halunnut itsekin olla lintu ja lentää vapaana.
• Lempieläimensä on lokki, jonka mukaan nimesi itsensä. Hän näkee lokeissa paljon symboliikkaa, kuten häikäilemättömän naurun, opportunistisen neuvokkuuden sekä veden yli lentäminen.
• Ei täysin koe itseään kissaksi, ja hänen on vaikea pitää muita kissoja lajitovereinaan.
• Syvä kiinnostus ja taipumus kannibalismiin, eli syö tilaisuudenmukaisesti muita kissoja.
• Rakastaa kaikkea kaunista, kiiltävää ja kummallista, ja keräileekin koruja.
• Tapana esittäytyä toisella nimellä kun häneltä sellaista kysytään.
Theme song: Måneskin – La Paura Del Buio
Pötkö: Lokkitassu • 16 kuuta • Korkea kolli, jonka mustan turkin seassa kasvaa sinertävän, violetin ja kullankirjavia sulkia, omaa suuren sulkatäytteisen hännän ja kullansävyiset silmät • Kummallinen ja hurmaava • Nuge
Luotu: 2022