Koitomu
Taimi, Koi, Koitassu, Koitomu
Hahmo merkitty pelaajan toimesta kadonneeksi (otettu listoilta pois ja laitettu hakemus talteen) 21.1.2024:
Koitomu • 188 kuuta • Pieni hiekanvärinen kolli, ruskeilla silmillä • Tiukka ja ärtyisä
Arvo: Kadonnut
Kumppani: Omenaturkki
Pennut: Lovikuu & Pitkävarjo
Tausta: Ruskatammen tuhouduttua ryhtyi kierteleväksi parantajaksi, myöhemmin liittyi heimoon, jonka sodassa palasi kierteleväksi parantajaksi
Pelaaja: Chabi
Hahmo merkitty pelaajan toimesta kadonneeksi (otettu listoilta pois ja laitettu hakemus talteen) 21.1.2024:
Koitomu • 188 kuuta • Pieni hiekanvärinen kolli, ruskeilla silmillä • Tiukka ja ärtyisä
Arvo: Kadonnut
Kumppani: Omenaturkki
Pennut: Lovikuu & Pitkävarjo
Tausta: Ruskatammen tuhouduttua ryhtyi kierteleväksi parantajaksi, myöhemmin liittyi heimoon, jonka sodassa palasi kierteleväksi parantajaksi
Pelaaja: Chabi
Nimi: |
Koitomu |
Arvo: |
Unientulkitsija |
Ikä: |
120 kuuta |
Tuleva arvo: |
Vanhin |
Klaani: |
Ruskatammi |
Kumppani: |
Omenaturkki |
Sukupuoli: |
Kolli |
Haave: |
Päästä niin lähelle kaikua kuin mahdollista ja selvittää edes osa sen salaisuuksista, sekä tuoda niitä esille ja saataville myös muille halukkaille. |
Korkeus: |
Pieni ja Hoikkarakenteinen |
Roolija: |
Chabi |
Kerätyt esineet: |
yrttejä + Kelluva höyhen |
Ulkonäön koristeet: |
Pieni nahkapussi yrteille, kelluvasta höyheneestä tehty kaulakoru, josta ei erkane. |
Maine: Tiukka, kovasanainen ja ärtyisä
Mestari: Hiirikoipi Oppilaat: Sudentassu, Vuolaskyynel, Laululintu, Painajaisentiikeri, Supikoiraruusu, Pihkapaju Ystävät: Omenaturkki, Pihkapaju Muut klaanit: Laventelilumous, Haamuaskel, Perhossinetti, Lumisusi, Kukkaiselo, Punavirta, Käärmeensiluetti, Lumenkukinto, Vuolaskyynel Viholliset: Kynsitähti, Tuhkavala Muut klaanit: - Edeltäjä: Hiirikoipi Seuraaja: Pihkapaju Level 1 - NPC-hahmo perheeseen
Level 2 - Ilmainen osto kaupasta - ei vielä saavutettu
Level 3 - Onnenapila - ei vielä saavutettu
Level 4 - Toive - ei vielä saavutettu
|
|
Luonne & Ulkonäkö:
Koitomu on päättäväinen, jopa itsepäisyyden rajoissa menevä, sosiaalisesti lahjaton kolli, joka on helppo pitää tyytyväisenä, kunhan viettää tarpeeksi kauan aikaa joko tutkien tämän elämää, tai viettävän vanhanaikaisesti aikaa kollin kanssa, ja oppii Koitomun hiukan kummallisenkin puolella käyvän arvomaailman. Sulkeutuneen ja kyynisen ulkokuoren takia kollin ei ole aina helppo saada ystäviä, mutta suorasta puhettavastaan ja mahdollisesti loukkaavista sanoistaan huolimatta Koitomu on lojaali niille harvoille henkilöille, jotka ovat nähneet kollin kunnollisen tutustumisen arvoisena. Sama lojaalisuus on myös asia, joka saa hänet usein ongelmiin, sillä rakkaudestaan etikettejä ja sääntöjä kohtaan huolimatta, Koitomu haluaa pitää läheisensä turvassa ja onnellisina, tehden hänet myös helposti alttiiksi manipuloinnille. Koitomu ei koskaan tarkoituksella koeta loukata muita sanoillaan, mutta niinä harvoina hetkinä kun vähäpuheinen ja vielä vähempisanainen kolli päättää avata suunsa, hän harvoin miettii sanojaan sen tarkemmin. Koitomu ei pidä valehtelusta, pitäen sitä vain väliaikaisena ongelman siirtäjänä, joka on myös osasyy, miksei herkemmät henkilöt käy hänen luonaan neuvolla.
Koitomulla on pienestä asti ollut tietynlainen kuva kunnon parantajasta, ja erakkotaustansa takia hän on epätoivoinen näyttämään muille olevansa sopiva parantajaksi, rääkäten itseään työllä, jota hänen ei tarvitsisi aina tehdä. Kun kolli haluaa oppia jotain, hän kerää siitä kailen mahdollisen tiedon ennen harjoittelemista, eikä suostu lopettamaan ennen kuin osaa kyseisen taidon täydellisesti, tai osaa luoetella siitä faktoja unissaankin. Koitomu on tiukka opettaja, ehkä jopa turhankin, mutta vanhoihin tapoihin ihastunut ja niitä noudattava kolli ei halua huonon oppilaan loistavan hänen opettamistaitojaan muulle klaanille, hänen kaivatessa kipeästi hyväksyntää muilta.
Hän saattaa helposti rääkätä oppilasta yöhön saakka erilaisilla töillä ja tehtävillä, pistäen heidät tekemään kaiken uudestaan jos yksikin asia ei mielytä häntä. Siitä huolimatta oppilaan kuuluu olla hereillä aamupartion kanssa ja auttaa häntä pistämään parantajanpesä kuntoon ja sekoittamaan yrttejä varmuuden vuoksi. Oppilaan tulee myös tuoda heille molemmille saalis saaliskasasta, osoittaakseen kunnioitusta mestarilleen.
Koitomu on vahvasti sitä mieltä, että päälliköllä tai kenelläkään muulla ei ole oikeutta määrätä häntä hänen pesässään, sillä siellä hän hallitsee. Hän ei kerro päällikölle, miten johtaa, joten päällikkö on hyvä eikä kerro hänelle miten parantaa.
Koitomu rakastaa hiljaisuutta ja rauhaa, vaalien tarkasti jokaista hetkeään yksin parantajanpesän lohdussa. Hänet on helppo ärsyttää äänillä ja turhilla tai monilla kysymyksillä, vaikka kolli on itse aina ollut utelias luonne.
Kolli omaa hyvin kuivan huumorintajun, jota kaikki eivät aina tajua huumoriksi.
Vanhennettuaan Koitomusta on kasvanutkin hyvin Kyyninen ja ivallinen, vihaten maailmaa ympärillään ja löytäen onnellisuutta vain harvoista asioista ja henkilöistä, niiden ollessa ainakin hänen työnsä parantajana ja Omenaturkki, hakien lohtua ja tarkoitusta kummastakin. Omenaturkki onkin yksi ainoista asioista, joka saa murrettua kollin itseppäisyyttä ja kovaa ulkokuorta, ollen paljon pehmeämpi naaraan seurassa, vaikka muutos ei välttämättä olekkaan kaikille täysin näkyvä, hänen ollessa hellänäkin hyvin sarkastinen ja kovasanainen. Hän onkin aina ollut parempi käsittelemään tunteitaan tekoina mielummin kuin sanoina, ollen sitä mieltä, että sanoja on liian helppo käyttää väärin ja huolimatta, niiden päättyessä hyvin helposti ja surullisen usein valheellisiksi. Hän on hyvin kömpelö tunteissa, joka voikin saada hänet turhaantuneeksi ja kiusaantuneeksi. Koska hän rakastaa niin paljon omaa rauhaansa ja omaa aikaansa, täytyy kenen tahansa, joka Koitomun suojamuureja yrittää murtaa, tuntua paremmalta kuin kollin eristyneisyys ja sen tuoma rauha, ja senkin jälkeen kunnioittaa sitä, että Kolli tarvitsee omaa aikaansa ja tilaansa, sen ollessa hänen tapansa käsitellä asioita ja rauhoittua.
Koitomu pelkää hylkäämistä enemmän kuin mitään muuta, jopa riittämättömyyttä, jonka kanssa hän kamppailee ja on kamppaillut koko elämänsä ajan, sillä tietää oman luonteensa vaikeaksi, joillekkin jopa mahdottomaksi, ja on huomannut ystäviensä jääneen hyvin vähäisiksi. Hän ei ole koskaan kokenut olevansa tarpeeksi hyvä juuri mihinkään, hänen omien vanhempiensä yrittäessä ajattelemattomassa rakkaudessa muuttaa pentunsa luonnetta, kollin ollessa ollut eristäytynyt persoona. Jokseenkin hän on tottunut siihen, kokien sen tavallaan jopa oikeutetuksi, ollen tottunut muiden kommenteihin joko hänen syntyperästään, luonteestaan tai taidoistaan. Se on kuitenkin jotakin, jonka kanssa hän voi tulla toimeen, hylkääminen on jotakin jota hän ei vain osaa käsitellä, ja jättää hänet tuntemaan itsensä tyhjäksi ja vialliseksi.
Koitomu on pienikokoinen kolli solakalla ruumiinrakenteella ja lyhyellä karheakarvaisella turkilla. Hänellä on kapeat pähkinänruskeat silmät pienillä viirumaisilla pupilleilla, jotka alas painuvien kulmien kanssa saavat kollin näyttävän kesto vihaiselta (hyvin keskittynyt ilme ei auta asiaa. Koitomua asia ei haitaa, hän pitää ilmeensä tuomasta rauhasta) Hänen kasvonsa ovat hyvin kapeat, vaikka kuono vaaleanpuna/ruskea täplikkäällä nenällä ei olekkan erityisen pitkä. Turkin väritys on hyvin pitkälti hiekkaa tai mutaista tietä muistuttava, josta kolli ei välittäisi, ellei joku koko ajan muistuttaisi häntä peseytymisestä. Koitomun anturat (vaikkeivat yleensä näkyvissä) ovat takaa täysin ruskeat, mutta edestä kuonon ja -kumma kyllä- viiksien, lailla täplikkäät. Kollin korvat ja häntä ovat molemmat hyvin pitkät katsottuna kollin muuten pieneen kokoon. Vanhennettuaan Koitomu on kasvanut hiukan pienistä mitoistaan, mutta on edelleen Kolliksi pienen puoleinen.
Koitomulla on pienestä asti ollut tietynlainen kuva kunnon parantajasta, ja erakkotaustansa takia hän on epätoivoinen näyttämään muille olevansa sopiva parantajaksi, rääkäten itseään työllä, jota hänen ei tarvitsisi aina tehdä. Kun kolli haluaa oppia jotain, hän kerää siitä kailen mahdollisen tiedon ennen harjoittelemista, eikä suostu lopettamaan ennen kuin osaa kyseisen taidon täydellisesti, tai osaa luoetella siitä faktoja unissaankin. Koitomu on tiukka opettaja, ehkä jopa turhankin, mutta vanhoihin tapoihin ihastunut ja niitä noudattava kolli ei halua huonon oppilaan loistavan hänen opettamistaitojaan muulle klaanille, hänen kaivatessa kipeästi hyväksyntää muilta.
Hän saattaa helposti rääkätä oppilasta yöhön saakka erilaisilla töillä ja tehtävillä, pistäen heidät tekemään kaiken uudestaan jos yksikin asia ei mielytä häntä. Siitä huolimatta oppilaan kuuluu olla hereillä aamupartion kanssa ja auttaa häntä pistämään parantajanpesä kuntoon ja sekoittamaan yrttejä varmuuden vuoksi. Oppilaan tulee myös tuoda heille molemmille saalis saaliskasasta, osoittaakseen kunnioitusta mestarilleen.
Koitomu on vahvasti sitä mieltä, että päälliköllä tai kenelläkään muulla ei ole oikeutta määrätä häntä hänen pesässään, sillä siellä hän hallitsee. Hän ei kerro päällikölle, miten johtaa, joten päällikkö on hyvä eikä kerro hänelle miten parantaa.
Koitomu rakastaa hiljaisuutta ja rauhaa, vaalien tarkasti jokaista hetkeään yksin parantajanpesän lohdussa. Hänet on helppo ärsyttää äänillä ja turhilla tai monilla kysymyksillä, vaikka kolli on itse aina ollut utelias luonne.
Kolli omaa hyvin kuivan huumorintajun, jota kaikki eivät aina tajua huumoriksi.
Vanhennettuaan Koitomusta on kasvanutkin hyvin Kyyninen ja ivallinen, vihaten maailmaa ympärillään ja löytäen onnellisuutta vain harvoista asioista ja henkilöistä, niiden ollessa ainakin hänen työnsä parantajana ja Omenaturkki, hakien lohtua ja tarkoitusta kummastakin. Omenaturkki onkin yksi ainoista asioista, joka saa murrettua kollin itseppäisyyttä ja kovaa ulkokuorta, ollen paljon pehmeämpi naaraan seurassa, vaikka muutos ei välttämättä olekkaan kaikille täysin näkyvä, hänen ollessa hellänäkin hyvin sarkastinen ja kovasanainen. Hän onkin aina ollut parempi käsittelemään tunteitaan tekoina mielummin kuin sanoina, ollen sitä mieltä, että sanoja on liian helppo käyttää väärin ja huolimatta, niiden päättyessä hyvin helposti ja surullisen usein valheellisiksi. Hän on hyvin kömpelö tunteissa, joka voikin saada hänet turhaantuneeksi ja kiusaantuneeksi. Koska hän rakastaa niin paljon omaa rauhaansa ja omaa aikaansa, täytyy kenen tahansa, joka Koitomun suojamuureja yrittää murtaa, tuntua paremmalta kuin kollin eristyneisyys ja sen tuoma rauha, ja senkin jälkeen kunnioittaa sitä, että Kolli tarvitsee omaa aikaansa ja tilaansa, sen ollessa hänen tapansa käsitellä asioita ja rauhoittua.
Koitomu pelkää hylkäämistä enemmän kuin mitään muuta, jopa riittämättömyyttä, jonka kanssa hän kamppailee ja on kamppaillut koko elämänsä ajan, sillä tietää oman luonteensa vaikeaksi, joillekkin jopa mahdottomaksi, ja on huomannut ystäviensä jääneen hyvin vähäisiksi. Hän ei ole koskaan kokenut olevansa tarpeeksi hyvä juuri mihinkään, hänen omien vanhempiensä yrittäessä ajattelemattomassa rakkaudessa muuttaa pentunsa luonnetta, kollin ollessa ollut eristäytynyt persoona. Jokseenkin hän on tottunut siihen, kokien sen tavallaan jopa oikeutetuksi, ollen tottunut muiden kommenteihin joko hänen syntyperästään, luonteestaan tai taidoistaan. Se on kuitenkin jotakin, jonka kanssa hän voi tulla toimeen, hylkääminen on jotakin jota hän ei vain osaa käsitellä, ja jättää hänet tuntemaan itsensä tyhjäksi ja vialliseksi.
Koitomu on pienikokoinen kolli solakalla ruumiinrakenteella ja lyhyellä karheakarvaisella turkilla. Hänellä on kapeat pähkinänruskeat silmät pienillä viirumaisilla pupilleilla, jotka alas painuvien kulmien kanssa saavat kollin näyttävän kesto vihaiselta (hyvin keskittynyt ilme ei auta asiaa. Koitomua asia ei haitaa, hän pitää ilmeensä tuomasta rauhasta) Hänen kasvonsa ovat hyvin kapeat, vaikka kuono vaaleanpuna/ruskea täplikkäällä nenällä ei olekkan erityisen pitkä. Turkin väritys on hyvin pitkälti hiekkaa tai mutaista tietä muistuttava, josta kolli ei välittäisi, ellei joku koko ajan muistuttaisi häntä peseytymisestä. Koitomun anturat (vaikkeivat yleensä näkyvissä) ovat takaa täysin ruskeat, mutta edestä kuonon ja -kumma kyllä- viiksien, lailla täplikkäät. Kollin korvat ja häntä ovat molemmat hyvin pitkät katsottuna kollin muuten pieneen kokoon. Vanhennettuaan Koitomu on kasvanut hiukan pienistä mitoistaan, mutta on edelleen Kolliksi pienen puoleinen.
Menneisyys & Perhe:
Koitomu syntyi erakkoperheeseen, jossa hän oli kolmen pennun poikueen ensinmäinen. Ennen klaaniin liittymistä hänet tunnettiin nimeltä Taimi. Taimi ei ollut erityisen läheinen perheensä kanssa, ollen etäinen ja sosiaalisesti lahjaton persoona pennusta lähtien. Tunturi opetti kaikille pennuillensa kaiken selviytymiseen tarvittavan, ja vaikka Taimi ei ollut mestari, hän pärjäsi isänsä opeilla. Vähän ennen oppilasikää Taimi tapasi silloisen Yöklaanin parantajan, Käärmeensiluetin, joka pennun kiinnostuksesta johtuen rupesi opettamaan Taimelle parantajan ammatista ja yrteistä. Pian sen jälkeen Taimi päätti taustastaan huolimatta , että hänen tulevaisuutensa on parantajana. Jatkaen oppeja yksin (perhe koekaniineinaan), Taimi päätti jättää perheensä jälkeensä ja etsiä itselleen klaanin, joka hyväksyisi entisen erakon joukkoonsa. Ruskaklaaniin liityttyä Taimi sai uuden nimen, Koitassu, ja lopulta oppilaan kova työ palkittiin parantajaoppilaan paikalla. Pettymyksekseen Koitomu sai kuulla Käärmeensiluetin kuolleen pian parantajaksi ylenemisen jälkeen.
Hän tapasi Laventelilumouksen myöhemmin elämässään, tämän kulkiessa virran mukana kollin keräessä pihatähtimöä vesistön läheltä. Pohdittuaan asiaa hetken Koitomu päätti viedä tajuttoman naaraan takaisin ruskaklaaniin, jossa sai luvan hoitaa tämän haavat kuntoon. Herättyään Laventelilumous päätti jäädä ruskaklaaniin, todeten ettei hänellä ollut enään mitään minne mennä. Naaras muutti parin vuoden päästä mielensä kuullessaan emonsa ja sisartensa olevan vielä sodan jälkeen elossa, ja palasi tuuliklaaniin perheensä luo, jättäen pettyneen Koitomun jälkeensä. Myöhemmin hän sai kuulla Laventelilumouksen kuolleen paluunsa jälkeen, joka oli Koitomulle katkera isku, ollen menettänyt nyt melkein jokaisen ystävänsä; Punavirran, Lumenkukinnon, Käärmeensiluetin, Haamuaskeleen omalle mielelleen ja Perhossinetin sokeudelle, ja nyt Laventelilumouksen, naaraan josta hän huolehti ja joka aidosti piti Koitomusta ja tämän luonteesta, eikä koittanut muuttaa kollia mielensä mukaiseksi. Kolli masentui entisestään kuullessaan Laventelilumouksen perheen kuolleen myös, ollen ajatellut pitävänsä heistä jollain tavalla huolta Laventelilumouksen puolesta ja ollen varma, että jos Laventelilumous olisi jäänyt Ruskaklaaniin naaras olisi yhä elossa.
Vuosien kuluessa Koitomu on kyllästynyt sotimiseen ja vastoinkäymisiin, haluten vain pitää vähät ystävänsä turvassa ja lähellä. Hän tutustuu päällikön tyttäreen, Omenaturkkiin, naaraan haavoittuessa synkkäklaanin rajakahakassa, ja kivikkoisesta alusta (täysin Koitomun luonteen syytä) johtumatta kaksikko oppii ymmärtämään toisiaan ja toistensa arvomailmoja. Välien lähentyessä, Koitomu yrittää etäännyttää itsensä huomattavasti nuoremmasta päällikön tyttärestä, pitäen suhdetta sekä mahdottomana, että huonona ideana, ollen varma että nuori naaras löytää paljon parempaa, jonkun jolla on hyvä luonne ja osaa ilmaista itseään ja tarjota hellyyttä, sekä peläten naaraan vain pettyvän ja lähtevän, kuten kaikki muut jotka hän on päästänyt lähelleen. Koitomun jarrutuksista huolimatta kaksikosta tulee pari.
Kuullessaan Haamuaskeleen kuolemasta Koitomu päätyy hyvin katatoniseen tilaan, lopettaen syömisen ja ollen liian väsynyt kaikkeen edes itkeäkseen ystäväänsä, syyttäen osittain itseään naaraan tilasta ja kohtalosta, ja haluaa melkein epätoivoisesti tavata Perhossinetin, Kuuklaanin parantajan, saadakseen edes jonkun turvallisuuden sirpaleen menneestä, ja osittain hakiakseen lohtua vanhasta ystävästään.
Laululintu siirtyi metsästäjäksi, kun ei soveltunutkaan parantajaksi odotetulla tavalla ja tämän jälkeen kansan pariin eksyi erakko, joka sai nimekseen Painajaisentassu (-tiikeri) ja hänestä tuli uusi parantajaoppilas Koitomulle. Suhde ei kuitenkaan toiminut aivan kuten piti, ja myöhemmin hänen oppilaakseen nousi supikoiraruusu, ja tämän vielä lopettaessa tuli vielä yksi klaanin ulkopuolinen, Pihkapaju, joka on näyttänyt jotakin lupaavuutta.
Kun Omenaturkki kertoo odottavansa pentuja, Koitomu kamppailee itsensä ja moraaliensa kanssa, päätyen tekemään jotakin epätoivoista päästyään seuraavasta kokoontumisesta. Hän tietää, että hänen päivänsä parantajana lähenevät loppuaan, ja ollen haluton luopua identiteetistään, hän alkaa väsymättömästi kokeileman uusia yrttisekoituksia ja rohtoja, haluten löytää jotakin, joka antaisi hänelle vähän lisää aikaa. Sen sijaan Koitomu päätyy luomaan rohdon, joka tainnuttaa hänet syvään horrokseen. Hän päätyy kaiun maille, ja puhuu siellä esi-isien kanssa pitkään, ja saa viimein jotakin kysymyksiä vastattua. Herättyään hän saa kuulla olleensa unessa kuun, ja että Omenaturkki sai heidän pentunsa sillä välin, joiden isän uskotaan olevan uusi päällikkö, Kynsitähti, jota Koitomu ei ole koskaan voinut sietää.
Hänen kertoessa mitä teki horroksessaan, ja näyttäessään kaiulta saamaansa lahjaan, erikoisen höyhenen, huvittunut Kynsitähti päättää leikkiä mukana ja tekee Koitomusta ruskatammen Unientulkitsijan.
Kollilla on emo nimeltä Lintu, Isä nimeltä Tunturi ja kaksi nuorempaa sisarta, Kalliomarja ja Aamu. Hän erosi heistä oppilasiässä, eikä tiedä heidän olinpaikkaansa, tai ovatko he enään edes elossa.
Kumppani: Omenaturkki
Pennut: Pitkävarjo, Lovikuu
Hän tapasi Laventelilumouksen myöhemmin elämässään, tämän kulkiessa virran mukana kollin keräessä pihatähtimöä vesistön läheltä. Pohdittuaan asiaa hetken Koitomu päätti viedä tajuttoman naaraan takaisin ruskaklaaniin, jossa sai luvan hoitaa tämän haavat kuntoon. Herättyään Laventelilumous päätti jäädä ruskaklaaniin, todeten ettei hänellä ollut enään mitään minne mennä. Naaras muutti parin vuoden päästä mielensä kuullessaan emonsa ja sisartensa olevan vielä sodan jälkeen elossa, ja palasi tuuliklaaniin perheensä luo, jättäen pettyneen Koitomun jälkeensä. Myöhemmin hän sai kuulla Laventelilumouksen kuolleen paluunsa jälkeen, joka oli Koitomulle katkera isku, ollen menettänyt nyt melkein jokaisen ystävänsä; Punavirran, Lumenkukinnon, Käärmeensiluetin, Haamuaskeleen omalle mielelleen ja Perhossinetin sokeudelle, ja nyt Laventelilumouksen, naaraan josta hän huolehti ja joka aidosti piti Koitomusta ja tämän luonteesta, eikä koittanut muuttaa kollia mielensä mukaiseksi. Kolli masentui entisestään kuullessaan Laventelilumouksen perheen kuolleen myös, ollen ajatellut pitävänsä heistä jollain tavalla huolta Laventelilumouksen puolesta ja ollen varma, että jos Laventelilumous olisi jäänyt Ruskaklaaniin naaras olisi yhä elossa.
Vuosien kuluessa Koitomu on kyllästynyt sotimiseen ja vastoinkäymisiin, haluten vain pitää vähät ystävänsä turvassa ja lähellä. Hän tutustuu päällikön tyttäreen, Omenaturkkiin, naaraan haavoittuessa synkkäklaanin rajakahakassa, ja kivikkoisesta alusta (täysin Koitomun luonteen syytä) johtumatta kaksikko oppii ymmärtämään toisiaan ja toistensa arvomailmoja. Välien lähentyessä, Koitomu yrittää etäännyttää itsensä huomattavasti nuoremmasta päällikön tyttärestä, pitäen suhdetta sekä mahdottomana, että huonona ideana, ollen varma että nuori naaras löytää paljon parempaa, jonkun jolla on hyvä luonne ja osaa ilmaista itseään ja tarjota hellyyttä, sekä peläten naaraan vain pettyvän ja lähtevän, kuten kaikki muut jotka hän on päästänyt lähelleen. Koitomun jarrutuksista huolimatta kaksikosta tulee pari.
Kuullessaan Haamuaskeleen kuolemasta Koitomu päätyy hyvin katatoniseen tilaan, lopettaen syömisen ja ollen liian väsynyt kaikkeen edes itkeäkseen ystäväänsä, syyttäen osittain itseään naaraan tilasta ja kohtalosta, ja haluaa melkein epätoivoisesti tavata Perhossinetin, Kuuklaanin parantajan, saadakseen edes jonkun turvallisuuden sirpaleen menneestä, ja osittain hakiakseen lohtua vanhasta ystävästään.
Laululintu siirtyi metsästäjäksi, kun ei soveltunutkaan parantajaksi odotetulla tavalla ja tämän jälkeen kansan pariin eksyi erakko, joka sai nimekseen Painajaisentassu (-tiikeri) ja hänestä tuli uusi parantajaoppilas Koitomulle. Suhde ei kuitenkaan toiminut aivan kuten piti, ja myöhemmin hänen oppilaakseen nousi supikoiraruusu, ja tämän vielä lopettaessa tuli vielä yksi klaanin ulkopuolinen, Pihkapaju, joka on näyttänyt jotakin lupaavuutta.
Kun Omenaturkki kertoo odottavansa pentuja, Koitomu kamppailee itsensä ja moraaliensa kanssa, päätyen tekemään jotakin epätoivoista päästyään seuraavasta kokoontumisesta. Hän tietää, että hänen päivänsä parantajana lähenevät loppuaan, ja ollen haluton luopua identiteetistään, hän alkaa väsymättömästi kokeileman uusia yrttisekoituksia ja rohtoja, haluten löytää jotakin, joka antaisi hänelle vähän lisää aikaa. Sen sijaan Koitomu päätyy luomaan rohdon, joka tainnuttaa hänet syvään horrokseen. Hän päätyy kaiun maille, ja puhuu siellä esi-isien kanssa pitkään, ja saa viimein jotakin kysymyksiä vastattua. Herättyään hän saa kuulla olleensa unessa kuun, ja että Omenaturkki sai heidän pentunsa sillä välin, joiden isän uskotaan olevan uusi päällikkö, Kynsitähti, jota Koitomu ei ole koskaan voinut sietää.
Hänen kertoessa mitä teki horroksessaan, ja näyttäessään kaiulta saamaansa lahjaan, erikoisen höyhenen, huvittunut Kynsitähti päättää leikkiä mukana ja tekee Koitomusta ruskatammen Unientulkitsijan.
Kollilla on emo nimeltä Lintu, Isä nimeltä Tunturi ja kaksi nuorempaa sisarta, Kalliomarja ja Aamu. Hän erosi heistä oppilasiässä, eikä tiedä heidän olinpaikkaansa, tai ovatko he enään edes elossa.
Kumppani: Omenaturkki
Pennut: Pitkävarjo, Lovikuu
Muuta
• Koitomu ei ole kiinnostunut perheensä etsimisestä. Hän toivoo heidän olevan kunnossa, mutta hänen mielenkiintonsa parantajana on aina etusijalla.
•Koitomu ärtyy hyvin herkästi äänistä ja ärsykkeistä. Hänen piti tottua pitkään oppilaaseensa, sillä oli tottunut omaan rauhaansa, jonka oppilaan hyörintä pilasi.
•Koitomu voi olla pitkiä pätkiä puhumatta, ei sen takia että olisi loukkaantunut, vain koska se on hänestä fyysisesti rasittavaa.
•Voi uppoutua helposti mietteisiinsä
•Pitää rutiineista ja säännöistä, noudattaen niitä joskus turhankin tarkasti
•Tuuliklaanin Laventelilumous on hänen hyviä ystäviään.
•Koitomu on tuntenut hyvin viisi parantajaa elämänsä aikana, joista hän on viimeinen, joka vielä toimii parantajana:
Laventelilumous, joka toimi ennen katoamistaan tuuliklaanissa.
Käärmeensiluetti, yöklaanin parantaja joka kuoli.
Lumenkukinto, jokiklaanilainen parantaja, kuoli
Perhossinetti, myrkkyklaanin parantaja joka sokeutui
Haamuaskel, joka toimi varjoklaanin parantajana
• Lisäksi hän tunsi hyvin Punavirran, ja on ystävystynyt Lumisuden kanssa edes jotenkin
• Nyt hänen kokiessa painetta ja saaden uuden ammatin, hän on päättänyt viimein parantajana olon (ainakin parantajan pesässä)
•Jos Koitomu saisi yhden toiveen, hän toivoisi yhtä viimeistä keskustelua Käärmeensiluetin kanssa.
•Koitomu on elänyt onnekasta elämää, ollen säästynyt täysin arvilta.
•Kaiken hänelle tapahtuneen takia kärsii pahasta insomniasta, joka tekee hänestä jopa piikikkäämmän ja kärttyisämmän kuin yleensä.
•Vuosien varrella hänestä on tullut hyvin kyyninen, eikä uskalla uskoa enään muiden hyvyyteen.
•Ajoittain hyvin katkera Tähtiklaanille ollen menettänyt kaikki, joista ikinä välitti, vaikka tajuaakin sen maanpäällisten kissojen toimeksi, eikä tähtiklaanin esi-isien.
•Tulee saamaan Omenaturkista kumppanin,
• Hän on hyvin kiinnostunut ja innoissaan Omenaturkin näyistä, ja jos naaras vain sen sallii, haluaa oppia niistä kaiken ja auttaa Omenaturrkia käsittelemään niitä.
• inhoaa nahkapussia, jossa pitää yrttejään, ja käyttää sitä vain pakon edestä.
• Hän on toiminut roolipelistä ruskatammen (silloin ruskaklaani)luomishetkestä lähtien parantajana, aloittaen työnsä vuonna 2017 ja lopettaen sen nyt viimein vuonna 2021
• Hän ei osaa suhtautua kunnolla omiin pentuihinsa, mutta tietää ettei pidä ajatuksesta, että Kynsitähti kasvattaa heidät.
•Hänen uusi asemansa kiinnostaa häntä paljon, ja jos hän saisi, hän jäisi kaikuun kunnes hänen ruumiinsa nääntyisi. Häntä pitää ehkä välillä vähän patistaa, että muistaa pitää itsestään huolta, ja välittää elämästään maan päällä myös.
• Hän on hieman katkera kaikkia uusia parantajia kohtaan, kokien näiden kultakauden olevan ohi, ja ikävöiden kaikkia menetettyjä ystäviään.
• Hän on myös hyvin valikoiva siitä, kenet kokee hyvänä parantajana, ja voi olla siitä hyvin kärkäs.
• Hänet saa välillä raahata ulos parantajanpesästä nyt kun ei enään työskentele siellä, ollen käytännössä asunut siellä vuosia, ja kokien syvää tarvetta tarkistaa, että kaikki tehdään hänen stantardien mukaisesti.
• Vaikka hän nyt periaatteessa voisikin ottaa itselleen kumppanin, pentujen kerrotaan silti olevan Kynsitähden kahdesta syystä. 1. Koitomun ollessa koomaassa jotakin piti keksiä. 2. Aikajana on liian epäilyttävä ja kertoisi kaikille mitä tapahtui.
• Theme song: Still Unbroken - Lynyrd Skynyrd
• Pötkö:
Koitomu • 120 kuuta • Pieni hiekanvärinen kolli ruskeilla silmillä • Chabi •
Luotu: 2017