Clover
Clover, Lumiapila
Nimi: |
Clover |
Arvo: |
Kulkukissa |
Ikä: |
104 kuuta |
Tuleva arvo: |
Kadotus |
Kansa: |
Kulkukissa |
Haave: |
Elää elämää sen täydeltä |
Sukupuoli: |
Kolli |
Kumppani: |
Lera |
Korkeus: |
Keskikokoinen |
Roolija: |
Chronic |
Kerätyt esineet: |
Kissanminttu, kaksijalkojen roskat, lasipullot, sanomalehdet, kukat, neliapilat, lankakerä |
Ulkonäön koristeet: |
- |
Maine: Karismaattinen ja lähestyttävä kolli
Ystävät: Sulo, Haddoc, Bartholomeow, Jake, Kristoffee, Clyde Muut kansat: Mustesydän, Sumukynsi, Myrskysielu, Hallapentu Viholliset: Nila Muut kansat: Tuikkusilmä Level 1 - NPC-hahmo perheeseen
Level 2 - Ilmainen osto kaupasta - ei vielä saavutettu
Level 3 - Onnenapila - ei vielä saavutettu
Level 4 - Toive - ei vielä saavutettu
|
|
Luonne & Ulkonäkö:
Clover on vanhempana kollina kokenut yleisen persoonansa kanssa paljon muutoksia. Hyvin nuorena hän kasvoi ottoperheessä, jossa hänelle tehtiin erittäin selväksi se, ettei kuulunut täysin joukkoon, joten pienenä hän oli hyvinkin vaatimaton ja jopa ujo. Silloin hän tavallaan piti tunteensa itsellään, ettei vaan aiheuttaisi kenellekään päänvaivaa, mutta oli siinä todella huono, ja kenties myös hieman herkkä. Clover oli perheesä musta lammas (tai oikeastaan valkoinen), ja vaikka rakastaakin kasvattiemoaan sekä ottosisariaan kuin omiaan, heidän ja itsensä välille luotu kuilu sai nuorukaisen tuntemaan itsensä useasti yksinäiseksi, vaikka seuraa hänellä oli.
Hieman kasvettuaan, Clover oli jo hiukan tullut ulos kuorestaan, ja alkoi saada enemmän itsevarmuutta. Yhä enemmän rako hänen itsensä ja ottoperheensä välillä tuntui kasvavan mitättömämmäksi, mikä teki hänestä tietenkin iloisemman. Ja tietenkin kolli oli aina kohtelias ja herrasmiesmäinen, vaikkakin erittäin ujo saadessaan naaraiden huomiota osakseen.
Hieman varttuessaan, Clover otti suuren kiinnostuksen oman alkuperänsä selvittämiseen, ja varsin nopeasti hänestä kehittyi mahdoton hallittavaksi. Hän kasvoi enemmän ja enemmän kapinalliseksi ja jääräpäiseksi, yhä tietenkin välittäen kasvattiperheestään, mutta vastuuttomasti työntäen heidät sivuun etsiessään biologisia juuriaan. Clover hyvin nopeasti pyörähti raiteilta, ja hänen arvomaailmansa muuttui täysin. Hän oli mennyt kohteliaasta ja kuuliaisesta nuoresta kollista suorasanaiseen kakaraan, joka kävi jokaisen hermoille.
Opittuaan viimein menneestään, Clover vajosi hyvin syvälle masennukseen. Hän nukkui päivät pois, eikä arvostanut enää itsessään eikä elämässään mitään. Tuo oli melko pimeä osa hänen menneisyyttään, jolloin hän tavallaan kasvoi pennusta hieman aikuisemmaksi, ja alkoi nähdä maailman kyynisemmin, kylmempänä paikkana. Hän ei välittänyt mistään ja koki itsetuhoisia ajatuksia, mutta oli yksinkertaisesti liian väsynyt tehdäkseen itselleen harmia; hän oli täysin eloton.
Jo hieman ennen kuin Clover täytti kuusi kuuta, hänen kasvattiemonsa piti häntä tarpeeksi kykenevänä selviämään omin nokkinensa, joten hänet usutettiin muuttamaan kotoa. Clover oli tuolloinkin edelleen masentunut eikä tuntenut päätöksestä juuri mitään, vaan päätti muuttaa kotoa itsenäiseksi. Tuolloin hän oli kylmempi ja suorasanaisesti tyly hahmo, joka ei hyvin pitänyt edes itsestään huolta. Täysin lähestymätön hahmo, Clover eristäytyi muista täysin.
Ensirakkauden iskiessä nuoreen aikuiseen, Cloverista kehittyi eloisampi. Hän alkoi nähdä elämän värit taas, ja tavallaan muuttui vanhaksi, iloiseksi itsekseen, alkamalla pitämään itsestään huolta. Hän oli seikkailunhaluinen, ensimmäistä kertaa haavoittuvainen tunnetasolla, ja oppi tuolloin itsestään paljon, mikä toi hänelle paljon kaivattua mielenrauhaa. Kuitenkin onnellisuuden ollen lyhytkestoista, hän vajosi takaisin jopa pahempaan masennukseen, mutta tuolla kertaa tuli holtittoman itsetuhoiseksi kaiken päälle.
Clover alkoi pelätä sitoutumista sekä hylätyksi tulemista yhtäaikaisesti, joten hukutti itsensä tunteettomiin suhteisiin. Impulsiivisesti hän nukkui eri pedissä melkein joka yö, kehittäen itselleen luodinkestävän naamion, jota vahvisti päättömällä huvinpidolla ja välinpitämättömällä asenteellaan. Sisällään hän kantoi edelleen puolisonsa menetyksen tuskan, mutta painoi ne niin syvälle mielensä nurkkiin, että pääsisi edes tuona hetkenä kivusta eroon. Clover tiesi kivun saavan hänet kiinni, mutta melkein lapsellisesti ja naiivisti sulki siltä silmänsä ja teeskenteli sekä kaikille muille että itselleen, että eli huoletonta ja huvintäyteistä elämää.
Nyt Clover kasvaa jo vanhemmaksi kolliksi, ja on merkityksellisten ystävyyssuhteiden myötä alkanut antaa itsensä parantua. Hän on edelleen karismaattinen ja leikkimielinen kolli, jonka viettelevä hymy salaa monta asiaa, mutta on ikänsä myötä kasvanut vähemmän lapselliseksi. Hän on paljon rauhallisempi kuin oli ennen, ja vaikka edelleen elää elämäänsä kuin yhtä juhlaa, Clover on paljon rehellisempi itselleen varsinkin. Syvälliset ajatukset ja paljon aidompi lähestyttävyys kulkevat nyt käsi kädessä leikkimielisyyden sekä impulsiivisuuden kanssa tasapainoisesti. Clover on yhtä aikaa itsevarma että vielä sisimmässään epävarma, mutta katsoo elämää paljon avoimemmin silmin kuin ennen, ja hitaasti antaa itsensä toipua rakkaansa kuolemasta.
Clover on keskikokoinen kolli, jolla on leveä rinta. Hänen turkkinsa on pitkää ja likaisenvalkoista, takkuisesti kihartunutta. Tummempia juovia kulkee tuon päälaella, selässä ja tuuheassa hännässä. Kollin korvat ovat lepakkomaiset tupsuineen, hänen viiksensä pitkät ja kyntensä läpinäkyvät ja kaarevat. Clover omaa kaksi geneettisesti perimää eriväristä silmää: yhden meripihkankeltaisen ja toisen sinisen. Arpia kulkukissalla ei monia ole muuta kuin satunnaisia viiltoja hänen kasvoissa, korvissa ja kyljissä.
Hieman kasvettuaan, Clover oli jo hiukan tullut ulos kuorestaan, ja alkoi saada enemmän itsevarmuutta. Yhä enemmän rako hänen itsensä ja ottoperheensä välillä tuntui kasvavan mitättömämmäksi, mikä teki hänestä tietenkin iloisemman. Ja tietenkin kolli oli aina kohtelias ja herrasmiesmäinen, vaikkakin erittäin ujo saadessaan naaraiden huomiota osakseen.
Hieman varttuessaan, Clover otti suuren kiinnostuksen oman alkuperänsä selvittämiseen, ja varsin nopeasti hänestä kehittyi mahdoton hallittavaksi. Hän kasvoi enemmän ja enemmän kapinalliseksi ja jääräpäiseksi, yhä tietenkin välittäen kasvattiperheestään, mutta vastuuttomasti työntäen heidät sivuun etsiessään biologisia juuriaan. Clover hyvin nopeasti pyörähti raiteilta, ja hänen arvomaailmansa muuttui täysin. Hän oli mennyt kohteliaasta ja kuuliaisesta nuoresta kollista suorasanaiseen kakaraan, joka kävi jokaisen hermoille.
Opittuaan viimein menneestään, Clover vajosi hyvin syvälle masennukseen. Hän nukkui päivät pois, eikä arvostanut enää itsessään eikä elämässään mitään. Tuo oli melko pimeä osa hänen menneisyyttään, jolloin hän tavallaan kasvoi pennusta hieman aikuisemmaksi, ja alkoi nähdä maailman kyynisemmin, kylmempänä paikkana. Hän ei välittänyt mistään ja koki itsetuhoisia ajatuksia, mutta oli yksinkertaisesti liian väsynyt tehdäkseen itselleen harmia; hän oli täysin eloton.
Jo hieman ennen kuin Clover täytti kuusi kuuta, hänen kasvattiemonsa piti häntä tarpeeksi kykenevänä selviämään omin nokkinensa, joten hänet usutettiin muuttamaan kotoa. Clover oli tuolloinkin edelleen masentunut eikä tuntenut päätöksestä juuri mitään, vaan päätti muuttaa kotoa itsenäiseksi. Tuolloin hän oli kylmempi ja suorasanaisesti tyly hahmo, joka ei hyvin pitänyt edes itsestään huolta. Täysin lähestymätön hahmo, Clover eristäytyi muista täysin.
Ensirakkauden iskiessä nuoreen aikuiseen, Cloverista kehittyi eloisampi. Hän alkoi nähdä elämän värit taas, ja tavallaan muuttui vanhaksi, iloiseksi itsekseen, alkamalla pitämään itsestään huolta. Hän oli seikkailunhaluinen, ensimmäistä kertaa haavoittuvainen tunnetasolla, ja oppi tuolloin itsestään paljon, mikä toi hänelle paljon kaivattua mielenrauhaa. Kuitenkin onnellisuuden ollen lyhytkestoista, hän vajosi takaisin jopa pahempaan masennukseen, mutta tuolla kertaa tuli holtittoman itsetuhoiseksi kaiken päälle.
Clover alkoi pelätä sitoutumista sekä hylätyksi tulemista yhtäaikaisesti, joten hukutti itsensä tunteettomiin suhteisiin. Impulsiivisesti hän nukkui eri pedissä melkein joka yö, kehittäen itselleen luodinkestävän naamion, jota vahvisti päättömällä huvinpidolla ja välinpitämättömällä asenteellaan. Sisällään hän kantoi edelleen puolisonsa menetyksen tuskan, mutta painoi ne niin syvälle mielensä nurkkiin, että pääsisi edes tuona hetkenä kivusta eroon. Clover tiesi kivun saavan hänet kiinni, mutta melkein lapsellisesti ja naiivisti sulki siltä silmänsä ja teeskenteli sekä kaikille muille että itselleen, että eli huoletonta ja huvintäyteistä elämää.
Nyt Clover kasvaa jo vanhemmaksi kolliksi, ja on merkityksellisten ystävyyssuhteiden myötä alkanut antaa itsensä parantua. Hän on edelleen karismaattinen ja leikkimielinen kolli, jonka viettelevä hymy salaa monta asiaa, mutta on ikänsä myötä kasvanut vähemmän lapselliseksi. Hän on paljon rauhallisempi kuin oli ennen, ja vaikka edelleen elää elämäänsä kuin yhtä juhlaa, Clover on paljon rehellisempi itselleen varsinkin. Syvälliset ajatukset ja paljon aidompi lähestyttävyys kulkevat nyt käsi kädessä leikkimielisyyden sekä impulsiivisuuden kanssa tasapainoisesti. Clover on yhtä aikaa itsevarma että vielä sisimmässään epävarma, mutta katsoo elämää paljon avoimemmin silmin kuin ennen, ja hitaasti antaa itsensä toipua rakkaansa kuolemasta.
Clover on keskikokoinen kolli, jolla on leveä rinta. Hänen turkkinsa on pitkää ja likaisenvalkoista, takkuisesti kihartunutta. Tummempia juovia kulkee tuon päälaella, selässä ja tuuheassa hännässä. Kollin korvat ovat lepakkomaiset tupsuineen, hänen viiksensä pitkät ja kyntensä läpinäkyvät ja kaarevat. Clover omaa kaksi geneettisesti perimää eriväristä silmää: yhden meripihkankeltaisen ja toisen sinisen. Arpia kulkukissalla ei monia ole muuta kuin satunnaisia viiltoja hänen kasvoissa, korvissa ja kyljissä.
Menneisyys & Perhe:
Vanhemmat: Tuntemattomat
Kasvattiemo: Hilu (kuollut)
(Ex-)Kumppanit: Lera (♀, kuollut) , Sulo (♀), Nila (♀), Haddoc (♂), Kimi (♀, kuollut) Bartholomeow (♂), Tuikkusilmä (♀)
Pennut:
(Lera) Kaksi syntymätöntä pentua (kuolleet),
(Nila) Mustesydän ja 2 kollia,
(Tuikkusilmä) Myrskysielu ja Hallapentu
Cloverin elämä alkoi kylmänä lehtikadon aikana. Tuon emo oli kaksijalkalassa asuva kotikisu, joka synnytti hänet sisaruksineen kaksijalkojen ulko-jäteastiaan ja hylkäsi heidät sinne. Clover sisaruksineen selvisivät noin puoli päivää toistensa lämmön avulla, mutta ilman emoa nuoret kissanpennut alkoivat paleltua kuoliaiksi yksitelleen. Clover yksin selvisi avun saapumiseen saakka. Eräs kulkukissaemo nimeltään Hilu oli itsekin saanut pentuja ei-niin kauan aikaa sitten, ja kuullessaan pienen pennun itkun jäteastian sisältä, ei naaras voinut kääntää tälle selkäänsä.
Hilu imetti Cloveria ja piti tästä huolen niin kauan kuin kolli oppi itse pitämään huolen itsestään. Naaras oli alusta astien pitänyt huolen siitä, ettei pieni valkea kolli koskaan uskoisi olevansa tämän pentu tai jakavansa kasvattisisarustensa kanssa verta – ei tuota koskaan emoksi saanut kutsua.
Viiden kuun ikäisenä Clover päätti kasvattiemonsa usuttamana viimein jättää adoptioperheensä taakse ja perustaa oman elämänsä jossain muualla. Nuoren kollin tassut johdattivat tämän kaksijalkalan läpi aina sen reunalle saakka, josta eteenpäin jatkuisi villi luonto. Tämä oppi selviytymään ja elämään itsenäistä elämää.
Noin kahdenkymmenen kuun ikäisenä nuorena kollina, Cloverin poikamieselämä otti suuren käänteen kun hänen polkunsa johti ristiin erään viehättävän naaraan kanssa. Erakkokissa Lera oli ensimmäinen kissa, jonka kanssa Clover kehitti merkityksellisen suhteen. Kummatkin yksineläjiä, he löysivät kodin toisistaan. Ei kulunut kauaa kunnes pari sai selville odottavansa pentuja. Vailla omaa isämallia tai kokemusta perhe-elämästä, kiharaturkkinen kolli olisi hyvinkin voinut nostaa kytkintä, mutta tuon kokemat tunteet Leraa kohtaan saivat uusia tunteita heräämään. Hänestä tulisi isä, manio isä, jota hänellä ei koskaan ollut. Clover oli onnellinen.
Mutta jotakin meni pieleen. Noin raskauden puolivälissä, Lerasta tuli kipeä. Naaras oli saanut alueella vaeltelevan kulkutaudin ja menehtyi syntymättömät pennut vatsassaan. Clover ei moista menetyksen tuskaa aiemmin ollut tuntunut, tuon kokemuksen jälkeen hän vannoi ettei ikinä kiintyisi mihinkään tai kehenkään tuolla tavoin. Clover hautasi kumppaninsa, elämänsä rakkauden, syntymättömät pentunsa, ja tilaisuuden tavanomaiseen, onnelliseen elämään tuona päivänä.
Yli viidenkymmenen kuun ikäisenä, sitoutumaton kolli ottaa elämästään kaiken ilon mihin kynsiksi pääsee. Tuo ei anna yhdenkään tilaisuuden mennä hukkaan, todellakaan jos kyse oli iltaseurasta. Cloverilla on ollut lukuisia tilapäisiä kumppaneita, naaraita sekä kolleja, koskaan ei kuitenkaan aloilleen asettautumisen perässä. Joistain tämän illan tuttavista on kehittynyt arkipäiväisiä puhetovereita, muttei sen enempää.
Kolli sai tavata erään Salamaklaanilaisen kadonneen soturin, Sumukynnen, jonka kanssa viettää muutaman kuun. Tämän aikana Clover saa myös tavata yhden pennuistaan, Nilan ja itsensä tyttären Mustesydämen, jonka ohjeistaa matkalleen etsimään klaaneja, joista on oppinut Sumukynneltä. Hän saa kollista ystävän itselleen, mutta kuitenkin vuorileijonan täytyi palata klaaniinsa.
Clover ei kuitenkaan jäänyt yksinäiseksi kauaa, kun tapasi Sumukynnen saatettua vähän matkaa klaanien reviireiltä pakenevan Jänisruskan, joka päätti hylätä elämän klaanissaan. Clover sai kyseisestä kollista itselleen uuden tuttavuuden sekä ystävän, jonka nimeää Jakeksi.
Ennen siirtoa väliaikaisesti tuntemattomaan:
- Clover lähti Taivaanliekkien kansasta, haluten palata entiseen elämäänsä takaisin. Hän sai samalla kokoontumisessa aiemmin tutustuneensa Mustesydämen, sekä Myrskysielun pentuineen houkuteltua mukaansa. Clover elelee nyt kaksijalkalassa pentujensa ja lastenlastensa kanssa.
Kasvattiemo: Hilu (kuollut)
(Ex-)Kumppanit: Lera (♀, kuollut) , Sulo (♀), Nila (♀), Haddoc (♂), Kimi (♀, kuollut) Bartholomeow (♂), Tuikkusilmä (♀)
Pennut:
(Lera) Kaksi syntymätöntä pentua (kuolleet),
(Nila) Mustesydän ja 2 kollia,
(Tuikkusilmä) Myrskysielu ja Hallapentu
Cloverin elämä alkoi kylmänä lehtikadon aikana. Tuon emo oli kaksijalkalassa asuva kotikisu, joka synnytti hänet sisaruksineen kaksijalkojen ulko-jäteastiaan ja hylkäsi heidät sinne. Clover sisaruksineen selvisivät noin puoli päivää toistensa lämmön avulla, mutta ilman emoa nuoret kissanpennut alkoivat paleltua kuoliaiksi yksitelleen. Clover yksin selvisi avun saapumiseen saakka. Eräs kulkukissaemo nimeltään Hilu oli itsekin saanut pentuja ei-niin kauan aikaa sitten, ja kuullessaan pienen pennun itkun jäteastian sisältä, ei naaras voinut kääntää tälle selkäänsä.
Hilu imetti Cloveria ja piti tästä huolen niin kauan kuin kolli oppi itse pitämään huolen itsestään. Naaras oli alusta astien pitänyt huolen siitä, ettei pieni valkea kolli koskaan uskoisi olevansa tämän pentu tai jakavansa kasvattisisarustensa kanssa verta – ei tuota koskaan emoksi saanut kutsua.
Viiden kuun ikäisenä Clover päätti kasvattiemonsa usuttamana viimein jättää adoptioperheensä taakse ja perustaa oman elämänsä jossain muualla. Nuoren kollin tassut johdattivat tämän kaksijalkalan läpi aina sen reunalle saakka, josta eteenpäin jatkuisi villi luonto. Tämä oppi selviytymään ja elämään itsenäistä elämää.
Noin kahdenkymmenen kuun ikäisenä nuorena kollina, Cloverin poikamieselämä otti suuren käänteen kun hänen polkunsa johti ristiin erään viehättävän naaraan kanssa. Erakkokissa Lera oli ensimmäinen kissa, jonka kanssa Clover kehitti merkityksellisen suhteen. Kummatkin yksineläjiä, he löysivät kodin toisistaan. Ei kulunut kauaa kunnes pari sai selville odottavansa pentuja. Vailla omaa isämallia tai kokemusta perhe-elämästä, kiharaturkkinen kolli olisi hyvinkin voinut nostaa kytkintä, mutta tuon kokemat tunteet Leraa kohtaan saivat uusia tunteita heräämään. Hänestä tulisi isä, manio isä, jota hänellä ei koskaan ollut. Clover oli onnellinen.
Mutta jotakin meni pieleen. Noin raskauden puolivälissä, Lerasta tuli kipeä. Naaras oli saanut alueella vaeltelevan kulkutaudin ja menehtyi syntymättömät pennut vatsassaan. Clover ei moista menetyksen tuskaa aiemmin ollut tuntunut, tuon kokemuksen jälkeen hän vannoi ettei ikinä kiintyisi mihinkään tai kehenkään tuolla tavoin. Clover hautasi kumppaninsa, elämänsä rakkauden, syntymättömät pentunsa, ja tilaisuuden tavanomaiseen, onnelliseen elämään tuona päivänä.
Yli viidenkymmenen kuun ikäisenä, sitoutumaton kolli ottaa elämästään kaiken ilon mihin kynsiksi pääsee. Tuo ei anna yhdenkään tilaisuuden mennä hukkaan, todellakaan jos kyse oli iltaseurasta. Cloverilla on ollut lukuisia tilapäisiä kumppaneita, naaraita sekä kolleja, koskaan ei kuitenkaan aloilleen asettautumisen perässä. Joistain tämän illan tuttavista on kehittynyt arkipäiväisiä puhetovereita, muttei sen enempää.
Kolli sai tavata erään Salamaklaanilaisen kadonneen soturin, Sumukynnen, jonka kanssa viettää muutaman kuun. Tämän aikana Clover saa myös tavata yhden pennuistaan, Nilan ja itsensä tyttären Mustesydämen, jonka ohjeistaa matkalleen etsimään klaaneja, joista on oppinut Sumukynneltä. Hän saa kollista ystävän itselleen, mutta kuitenkin vuorileijonan täytyi palata klaaniinsa.
Clover ei kuitenkaan jäänyt yksinäiseksi kauaa, kun tapasi Sumukynnen saatettua vähän matkaa klaanien reviireiltä pakenevan Jänisruskan, joka päätti hylätä elämän klaanissaan. Clover sai kyseisestä kollista itselleen uuden tuttavuuden sekä ystävän, jonka nimeää Jakeksi.
Ennen siirtoa väliaikaisesti tuntemattomaan:
- Clover lähti Taivaanliekkien kansasta, haluten palata entiseen elämäänsä takaisin. Hän sai samalla kokoontumisessa aiemmin tutustuneensa Mustesydämen, sekä Myrskysielun pentuineen houkuteltua mukaansa. Clover elelee nyt kaksijalkalassa pentujensa ja lastenlastensa kanssa.
Muuta
- Kasvaessaan vanhemmaksi Clover on alkanut yhä enemmän haikailla jonkin yhteenkuuluvuuden tunteen perään, vaikkei itselleen tätä myönnä.
- Kaikista kollin pennuista, Myrskysielu näyttää eniten isältään.
- Clover uskoo mahdollisuutensa rakkauden ja perheen suhteen kuolleen ensimmäisen ja ainoan todellisen kumppaninsa, Leran mukana.
- Haluaisi joskus tavata pentunsa, mutta tuo haave on hiljainen kollin pään sisällä.
- Nimesi Jänisruskan Jakeksi.
Theme song: Adam Lambert – Another Lonely Night
Pötkö: Clover • 56 kuuta • Kiharaturkkinen, valkoinen kolli, jolla on kaksi eriväristä silmää • Chronic
Luotu: 2019
- Kaikista kollin pennuista, Myrskysielu näyttää eniten isältään.
- Clover uskoo mahdollisuutensa rakkauden ja perheen suhteen kuolleen ensimmäisen ja ainoan todellisen kumppaninsa, Leran mukana.
- Haluaisi joskus tavata pentunsa, mutta tuo haave on hiljainen kollin pään sisällä.
- Nimesi Jänisruskan Jakeksi.
Theme song: Adam Lambert – Another Lonely Night
Pötkö: Clover • 56 kuuta • Kiharaturkkinen, valkoinen kolli, jolla on kaksi eriväristä silmää • Chronic
Luotu: 2019